maanantai 7. lokakuuta 2013

Omega ratkasee.

No on se saatana kumma. KeparDI:n mestikset jäi väliin, piti lähtee pämppään. Olin tossa pariviikkoo kipeenäkin jonka jälkeen kävin rykäsemässä nimipäiväsprintissäni keuhkot aiva ruvelle, siksi paljon maistui verimakkara suussa, matkan edetessä varsin verkkaisesti. Tavotteeseen kuitenki pääsin, eli että listalla ei oo nimenperässä mitää ylimäärästä, pelkkä omegan lukema. Omega ratkasee.

25manna tulee, niin minäkin. Oli vissiin senverta kovanluokan näyttö tua mun rintti suoritus, että manna marsalkka soitti eile ja ilmotti että oon ykkösessä. Koetin kyllä kysellä että onko asiat ny todellakin näin huonosti, ilmeisesti kyllä. Ja vieläpä kokoovalle, ekaks lähtijäks, huhhuh, sieltä tulee seuran isotpyssyt aika haipakkaa kyytiä takaa. Täytyy toivoo että erot on juur niin helvetin isot siinä vaiheessa, että saan antaa vaihtopuomin yli vaan väriläpyskän.

Eilen sitten alotin tän ilmotusluontosen puhelun jälkeen reenaamaan, tavotteenani pystyä kattoon peiliin vielä mannanki jälkeen ilman megalomaanista häpeän tunnetta, kävin 45min heittää kevyttä lenkkiä. Ei tuntunu herkälle, ei. Tuntu just niin huonolle ku osasin odottaa, persepaskaa.

Tänään sitten kävin rykii suolikolla iltrastien merkeissä 7km ladun. Siksi 7km koska 5km oli nikkenakke. Kuitenkin hyvin heilu reisi tänään. Ei mitään ihmeellistä ja ahistamatta etenin. Jumalauti oli kyllä kummat fiilinkit kun sileellä pururadalla anto heti happoo mutta mettässä ja pikkupolulla saatto ruoskia minkä vaan jalat kerkes. Pitää loppuviikosta käydä ottaa vetoloisia tiestöllä, ei se nyt jumalauta ole laitaa jos sileellä vauhti laskee mettään/polkuu verrattuna.

Tein myös pummin tänään, se oli yli minuuttiloinen.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

rojektit

Joo 25-manna projekti päätty jo viimeviikolla. Ei o asiaa meikäläisellä sinne. Tuli  matkanjohtajalta semmosta palautetta. Ei ilmeisesti meikän tekeminen oo kovin vakuuttavaa, eipä sillä että oisin edes mitää näyttöjä ehtiny antaa.

Yhden suunnistusreenin kävin tuuppaan litmasen kanssa vuorovedolla majaalahdessa, se oli menestys. Koukku sarakkeeseen kirjattiin roisi vartti luuserointia ja kolmee rastia ei taidettu löytää ollenkaan. Kolailtiin oikein kunnolla ja vauhtiahan tässä reenissä ei ollut, juur saatan sanoa ettei kävelty.

Tuo meikän 25-manna sapluuna meni paperilla kutakuinkin siten, että viikkoon yks kova, yks pitkä, pari välimellannia ja intervallerit. Toteutus meni muuten ok, mutta jätin tuon pitkän lenkin ja kovan lenkin ja intervallerit pois ja korvasin ne kulkukänneillä. Jokunen välimellani, eli tunti turhaa on tullu tehtyä. Lähinnä siksi että on ollu kyllä niin läskiolo että on lähes perusläskiolo.

Kävin kattelee tampereenpuolikkaan meininkit, ois ollu kiva ittekki varmaan starttaa. Aamulla mies tosin oli aivan tukkeessa. Luojan kiitos en ilmottautunu. Elmo liikahti 1:13 jotain ja kehu lähtevänsä seuraavaks kangasalle paskalle.

Seuraavaks satsaus KepraDI:n mestiksiin.

tiistai 27. elokuuta 2013

Muikunruoto

Onhan siitä jokunen kilo ja 2,5 vuotta. Hiihtäminen pitäs lopettaa kokonaan talvella, ylä roppa ottaa liian rajusti massaa Virtakoivulla. Lähdemmä tästä tiputtelemaan. 80kg--->74kg

Jumalauta joo, itsekritiikki heräilee vähä myöhään.

maanantai 26. elokuuta 2013

Teksti

Tero on tikis, minä en. Tero tulee, minä en. Pidin melkein viikon juoksutauon kun "akilleenkantapääni", akkillesjänne kantapäässäni, rupes vittuilemaan männä viikolla. Alla oli yksi aamu jona heräsin väärä paita housujen tilalla ja kovaa ajoo iltarastien muodossa. Palauttava kakkosen lenkki sitten kolmantena anto semmoset kipu levelit kantapäähän että mittariauto ois ollu kova sana jo puolenvälin paikkeilla. Siinä sitten juoksu taukoo pidellessä tuli tehtyä lähinnä lihaskuntoo ja kattoo, peltikattoo. Tänään tuikkasin aamulenkille ja kivuttomasti rullailin 1:15, ja 13km noin. Tässä elämän vaiheessa on kummasti kertyny malttia, eikä "träna bort skadorna" enää tunnu niin mielekkäältä.

Nuo em. iltarastit sitten oli aivan fiasko. Kartta ei pitäny kriittisellä hetkellä paikkaansa, ja reitinvalinnan toteuttaminen kävi mahdottomaks. Tai ei mahdottomaks mutta minä en herrasmies suunnistajana rupee rynninmään piha-alueiden läpi viinimarjapensaiden yli. Varmaan siitä kyllä joku veti, optimi reitinvalinta meinaan. Tämä hässäkkä anto reilun kakkosen lisäkierron ja koukun vielä rastille kun en nyt pystyny päässäni jonkin takia lähestymistä enää uudelleen suunnitteleen ja kimmahtelin vähän sinne tänne ennen ku lipulle pääsin. Muuten oli kyllä kiva juosta kovaa, jotain kulun tapasta siinä tais olla.

Syksyn tavotteet on asetettu viesteihin, tai viestiin. 25-manna kavlenin yköseen. Sinne on kova hinku, muuton tulee kakosessa reissulle liian kova hinta. Ehkä tänä vuonna joku viittii edes kysyä mun henkilökohtasta mielipidettä meikäläisen kunnosta, saatana, viime syssynä ei ollu sanan sijaa ollenkaan ja mut laitettiin kirmaamaan kokoovan ekaa(!) pätkää kakoseen. Ykkösen timanttisen miehistön kanssa juostiin kaikki 30 sekunnin sisää. Ykösen miehiä, taas.

Omassa kunnossa on suurin pudotus tapahtunu hapenottokyvyssä, maksimaalisessa hapenottokyvyssä. Ylämäet ei nouse, elimistön happamuus nousee. Suurin syy on että painoo on tullu lisää 4-5kg. Läski toisin sanoen. Hiomaton timantti toisin sanoen.

Bodenissa käytii kesällä, se oli reissu.






lauantai 24. elokuuta 2013

PRPLOGI - Vuonna 2013.

Haudi.

Se on sillä viissiin että on aika taas ruveta nillittään tännekkin taas. Kirjotukset tulee jatkossakin oleen täysin asiattomia, eli jatketaan samoilla hilpeillä linijoilla.
Tosiaan tämä blogihan perustettiin Suunnistajan ja Hiihtäjän keskinäiseks, mutta julkiseksi yhteydenpitokanavaksi meidän yhteiselle matkalle kohti vuodelle 2014 asetettuja timantinkovia tavoitteita. Tässä vaiheessahan on jo täysin selvää, että kumpikaan ei tavoitteeseensa pääse, siksi paskoja urheilijoita olemme.
Mutta, uheiltu on, voi herranjestas, minäkin oon ollu saatana kolmeenkertaan semmosessa montussa viimeseen pariin vuoteen että hormooni levelitkin on heitelly semmosella forcella että tuntuu ku murrosikä ois tullu koettu jo neljään kertaan. Näistä urheiluista ja Suunnistajan unissakävelemisistä on jatkossa tarkotus kertoilla, ja varmaan muistakin älyttömyyksistä.

Kesällä oli hauska huomata että jotkut on jopa kaivannut tätä blogia, ja näihin timanttisiin teksteihin useissa keskusteluissa kesän aikana viitattiinkin. Päälimmäisenä muistissa tiukka speguloiva kirjoitus maratonin todellisesta pituudesta, johon viitattiin eräänä kesäisenä lauvantai päivänä suomenlinnan rantakalliolla keskioluen marinoidessa keskustelijoiden atleettisia vartaloita.

Joten miksikä ei voitaisi kirjottaa taas? Tottakai me voidaan kirjottaa! Me voidaan, koska me pystytään!