Tio eli 10.

Tiomila oli ja meni ja sielähän minä kakkosen jokerina ja sosiaalisuunnistajana heiluin menossa mukana. Osuudeksi manageri tarjoili 5. eli 8km yö pätkää, minä tosin heivasin isomman lampun verrytellessä pois ja läksin pelkällä pikku ledillä, oli meinaan suhteellisen valosaa jo siinä aamu neljän persiissä kun metsään läksin. Meikäläisen valmistautuminen suju aivan täydellisesti, ideana oli väsyttää ja ressata kroppa aivan pökkiin jo hyvissä ajoin ennen kisaa. Siksipä otin perjantaina 5x600m/300m intervalleri setin Sahkun urheilupyhätön tiilimurskeella. Jokunen lukija saattaa pitää tuota varsin kevyenä harjotuksena, mutta mulle se ei sitä tällä hetkellä ole. Oli meinaan aivan helvetin tuskasta pukata noita vetoloisia, anto törkeetä vatta, kylki ja olkapää pistosta ja happi ei liikkunu mihinkään. Tuntu ku olisin hengittäny suunkautta suoraan nenästä ulos. Masterplan oli alottaa 2:12 vauhdista ja siitä tiputella aikoja sopimoilleen siten että vikassa otetaan päivän kunto selville. Päivän kunto kuitenkin selvis jo ekan vetoloisen puolessavälissä kun 300m väliaika huudettiin kentänlaidalta 1:07. ja meikäläisellä oli hapot reisissä. No setin sain kuitenkin jotenkin nytkyteltyä läpitte, ja vikan ahistin 2:03 paikkeille. Kyllä pisti mietityttään onko mitään järkeä juosta tämmösillä vauhdeilla tämmösissä kivuissa.

Pe-La yön nukuin tarkotuksella huonosti ehkäpä 5 tuntia torkahdin laivassa vaikka vaaterissa vietinkin melkein 8 tuntia. Lauvantai aamupäivästä tutustuin justen Tullingeen 6.5km verran. Oli komea paikka. Sitten pitsat naamariin ja parituntia unta, näillä päiväunilla varmistin sen että ennen omaa osuutta en saa varmasti nukuttua liikaa. Loppupäivän köppäilin ja seurailin naisten viestiä ja koetin jopa nukkua. Unta otin ehkä puoltoistatuntia välillä 23:30-01:00. Sitten ponkasin ylös ja keittelin aamupuurot ja läksin valumaan kisakeskukseen päin. Väsytti aivan vitusti ja tiesin jo tässä vaiheessa valmistautumisen menneen nappiin. Mukavasti jännitti kun sain kartan käteen, suurviesteissä jännittää aina, pääsi sinne mettään sijalla millä hyvänsä ja joukkueessa missä hyvänsä. Se on hienoo. Lähtökiihdytyksessä rupes hymyilyttään, tossu pyysi mukavasti ja happi kulki muuallekkin ku nenästä pihalle. Innoissani pidin aika vauhtia ekat 3km, sitten piti rauhottaa, vatta rupes leipoon kiinni ja en sitä vauhtia olis maaliin asti jaksanu muutenkaan. Pötsi ei kuitenkaan pilannu juoksua kokonaan, välillä piti vetää pienessä kumarassa ja piereskellä menemään. Suunnistus oli suurimmalta osin gripissä, aina kun oli enemmän lössiä edessä tai takana tuli virhe, välillä mentiin sinne minne porukka meni ja välillä porukka meni sinne minne minä menin. Pummi sarakkeeseen kirjattiin tyhmiä virheitä 2-3min verran, ja pitkä väli olis ilmanmuuta pitäny vetää oikeelta polkuja pitkin. Kuitenkin yli-inhimillistä venymiskykyä osoittaen pesin ykkösjoukkueen juoksijan osuusajoissa 14 sekunilla. En siis valitettavasti tällä kertaa lunastanut juoksullani kakkosjoukkueen paikkaani.

Paluumatka laivalla meni taas perinteisen kaavan mukaan. Uutuutena oli diskon tanssilattialla vahvasti ja useaan kertaan haissut paska. Oli kyllä aika tujut ödöörit, liekö joku paskonu housuunsa siinä rytkeessä.


Viikon reenit kirjattiin lukemiin 5:56 ja 55,6km. Kohta ollaan montussa.