maanantai 7. lokakuuta 2013

Omega ratkasee.

No on se saatana kumma. KeparDI:n mestikset jäi väliin, piti lähtee pämppään. Olin tossa pariviikkoo kipeenäkin jonka jälkeen kävin rykäsemässä nimipäiväsprintissäni keuhkot aiva ruvelle, siksi paljon maistui verimakkara suussa, matkan edetessä varsin verkkaisesti. Tavotteeseen kuitenki pääsin, eli että listalla ei oo nimenperässä mitää ylimäärästä, pelkkä omegan lukema. Omega ratkasee.

25manna tulee, niin minäkin. Oli vissiin senverta kovanluokan näyttö tua mun rintti suoritus, että manna marsalkka soitti eile ja ilmotti että oon ykkösessä. Koetin kyllä kysellä että onko asiat ny todellakin näin huonosti, ilmeisesti kyllä. Ja vieläpä kokoovalle, ekaks lähtijäks, huhhuh, sieltä tulee seuran isotpyssyt aika haipakkaa kyytiä takaa. Täytyy toivoo että erot on juur niin helvetin isot siinä vaiheessa, että saan antaa vaihtopuomin yli vaan väriläpyskän.

Eilen sitten alotin tän ilmotusluontosen puhelun jälkeen reenaamaan, tavotteenani pystyä kattoon peiliin vielä mannanki jälkeen ilman megalomaanista häpeän tunnetta, kävin 45min heittää kevyttä lenkkiä. Ei tuntunu herkälle, ei. Tuntu just niin huonolle ku osasin odottaa, persepaskaa.

Tänään sitten kävin rykii suolikolla iltrastien merkeissä 7km ladun. Siksi 7km koska 5km oli nikkenakke. Kuitenkin hyvin heilu reisi tänään. Ei mitään ihmeellistä ja ahistamatta etenin. Jumalauti oli kyllä kummat fiilinkit kun sileellä pururadalla anto heti happoo mutta mettässä ja pikkupolulla saatto ruoskia minkä vaan jalat kerkes. Pitää loppuviikosta käydä ottaa vetoloisia tiestöllä, ei se nyt jumalauta ole laitaa jos sileellä vauhti laskee mettään/polkuu verrattuna.

Tein myös pummin tänään, se oli yli minuuttiloinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti