Hyvinkää Hiihto, Siberia

Aamulla oli pakkasta Alpeilla -24, Hyvinkäälle näytti eri lähteet intterwebissä -30,1--31,4. Kahdelle eri kilpailunjohtajalle puhelut. Ensimmäinen meni jonnekki pohjois-karjalan perukoille. Väärä mies, vaikkakin hiihtomies. Toisella tärppäs. Väitti lukemien vaihtelevan reitin varrella välillä -22 ja -29, kisat pidetään, lähtö siirretty tunnilla. Ei muutaku sukset kainaloon matsa käyntii. Matsa ei lähteny käyntii. Ei muutaku sukset kainaloo ja bora käyntii. Bora ei lähteny käyntii. Ei muutaku sukset kainaloo ja mersu käyntii! Puolessa välissä matkaa lämpömittari tai pakkasmittari, miten vaa, näytti -34,0. Pienet naurut ja kaasua lisää. Pukuhuoneessa arvuuteltiin tikkitiaisen kanssa vedetäänkö tuulipuvussa vaiko mateennahassa. Valitsin toisen, tikki toisen. Parit psyykkaukset koukkupolville ja lähtöön.

Heti paukun jälkeen näin suksieni olevan, jälleen kerran, ylivoimaiset. 800m tasurin jälkeen olin jo tosin tippunu keulasta.. Siinä sitte muotoutu semmonen pieni letka. Mukana koukkupolvi pumppaaja, lyhytliuku persejalkanen ja mä. Vetelin letkää ylämäkivoittoset ekat 10km. Ylämäissä tuli eroa muihin, tasasilla muut teki eroa muhun. Resakkia joutu tekee letkan perällä että pysy peesissä. Mäet meni ku lenkillä. 25km kohalla tipuin koukkupolven nykäsyn seurauksena. Loppu 10km tultiiki sitte vuorotahtia, diagonaalia. Oli tasanen tahi mäki. Kädet oli puhki, olemattomat. 1000km hiihtoa tarttee ennenku kisoihin on asiaa, niinku sanottu. Ja kyllähän sitä punttisaliakin olis voinu käydä treffaamassa pikkusen enempi syssyllä ja talvella.

No ei mitään. Hienoo hommaa jokatapauksessa! Rusinat maistuu niin saakelin hyviltä maalissa. Maustekurkutki ajaa asiansa. Järjestelet pelitti hienosti, juoma tarjoiltiin puolen litran pahvituopista!

On ne kovat vaan kovia. Ne on järkyttävän kovia. Siis oikeesti kovat.