Suokuokka ja jussi

Tässä nyt on ollu kaikenlaista. Juhannuksena reenasin. Maanantaina kävin iltarasteilla, joutu pysähtyy kakkalle. Illalla akillesjänteessä tuntu jotain epämiellyttävää, pelotti. Tiistaina hölköttelin hiljaksee 10km, lenkin jälkee akilles arkana, mietin että nyt olis hyvä sauma käydä suolla jolkottelemassa. Suunnistajalta kyselin tiistai iltana vinkkejä, ohjeet kuulu näin; älä mee suolle, mee tielle. Kerroin asian nyt olevan niin että turpeeseen on päästävä. Pienen vääntämisen jälkeen tällasta se tarjos; 10*3mi/2min, ekat viis anakin tuntumassa, viimiset kaks täysillä ja loppuun oksut. Reeni meni juurikin näin, tosin ilman palkkia. oiskohan pitäny laittaa sormet kitalakee tää vaa on sikamakeet. Happoa oli. Eilen aamulla kevyttä 7km, illalla suunnistusta. 5,7km paskapuskassa 1h, avg 175. oli kuuma, naama kuumeni, suu kuivu. Meni mehut, nestettä menee helvetisti! Tällä viikolla olis tarkotus vielä repiä kehittävää ja sitte hölläillä pari päivää.

Ja tosta ruskeudesta sen verran että tälläkin viikolla aikaa on vietetty rannalla enemmän ku lenkkipolulla. Aurinkoöljy käy vähiin. Pigmentti on takuulla tummempi ku suunnistajalla, vaalee tukka korostaa entisestään kuparinruskeaa väriä. Ainoo paikka mikä suunnistajalla taitaa olla päivettyneempi on otsa. Siitä kun on hiusraja vetäytyny karkuun.