Nuppijumia ja maanis-flegmaattisuus syndrooma

Sivviilii kiireet on takanapäin, ja Herra Strömberg oli vetämässä eilen viikkoharjoitteensa stadikan rinteessä. On halpa hinta tua 57€/standardi, mutta kumma kun ei enemmän porukkaa ilmestyny paikalle. Tapahtumasta ilmotteettiin täällä netissä, ja sovitusti puolituntia ennen reeniä tapahtumapaikka ilmotettiin huutamalla jokaseen ilmansuuntaan alppilan kokeimmalta huipulta. Sentään yksi nuorinainen oli innostuneena mukana vakio naamojen lisäks.

Eikä tua standardi nyt mitään loikkajumia anna, pahempi on nuppijumi. Tuokaa mulle oksa, ihan mikä vaan, vaikka vitja japaniasta, mie tunnistan sen, valitettavasti. Vähemmästäkin menee nuppijumiin.

Eka kerta 5 vuotee ku smålantin viesti jää väliin, parempi se taitaa nyt kyllä niin olla. On rapakunto, tälläviikolla on kuitenkin tullu käytyä useemmin kaks kertaa päivässä lenkillä ku kerran. Se on hyvä se, ei enää väsytä koko aikaaa ja muutenkin on mukavaa. Taitaa tuo maanis vaihe alkaa, olen meinaan diagnosoinu ittelleni maanis-flegmaattisuus syndrooman. Tänään taitaa tulla kuitenki lepipäivä, ellei hiihtäjä saa houkuteltua lenkille.

kuntoilua

Jet lagit on selvitelty ja paluu arkeen on tapahtunu varsin hyvin. Täytyy sanoa että olipahan taas sairas reissu. Ens vuonna vois jättää ilmottautumatta kisoihin ja keskittyä pelkästään siihen oheistoimintaan. On se vaan sellanen rypistys.

Eilen ohjemassa oli jäneksen hommia. Vedin hieman hitaampaa sukupuolta olevalle 5x300m 67-59s. Päälle tikkasin ratakiepin 62.5s. Ei huonosti näin hitaalta kaverilta, ja vieläpä ds trainereillä. Piikkareilla ois minuutti menny rikki. Mailerihan ei pidä tuota minään, eikä sen pidäkkään. Ja hyvä niin. Eilen siis 9km ja 50 minuuttia, mukavaa herkistävää neppailua.
Tänään ohjelmassa oli nylkkäystä, 17km ja 1:47h. Vauhti lähes laahustamista, mutta tuntu pirun mukavalta köppäillä rauhaksiin menemään.

Huomenna on ohjelmassa kisa, Pirkkalanyöhölkkä. Toissavuonna sielä kävin kellottelemassa, ei ollut helppoa. Mieleen on jäänyt kun alkuverryttelyssä heitin pitkää sylkee kun koti puutarhan kirsikat ei ollu imeytyny sitten yhtään. Ehkä tänävuonna paremmalla menestyksellä, tavotteena on rimpuilla alle 40minuutin, kunto ei meinaan ole tällähetkellä terästä.

Suokuokka ja jussi

Tässä nyt on ollu kaikenlaista. Juhannuksena reenasin. Maanantaina kävin iltarasteilla, joutu pysähtyy kakkalle. Illalla akillesjänteessä tuntu jotain epämiellyttävää, pelotti. Tiistaina hölköttelin hiljaksee 10km, lenkin jälkee akilles arkana, mietin että nyt olis hyvä sauma käydä suolla jolkottelemassa. Suunnistajalta kyselin tiistai iltana vinkkejä, ohjeet kuulu näin; älä mee suolle, mee tielle. Kerroin asian nyt olevan niin että turpeeseen on päästävä. Pienen vääntämisen jälkeen tällasta se tarjos; 10*3mi/2min, ekat viis anakin tuntumassa, viimiset kaks täysillä ja loppuun oksut. Reeni meni juurikin näin, tosin ilman palkkia. oiskohan pitäny laittaa sormet kitalakee tää vaa on sikamakeet. Happoa oli. Eilen aamulla kevyttä 7km, illalla suunnistusta. 5,7km paskapuskassa 1h, avg 175. oli kuuma, naama kuumeni, suu kuivu. Meni mehut, nestettä menee helvetisti! Tällä viikolla olis tarkotus vielä repiä kehittävää ja sitte hölläillä pari päivää.

Ja tosta ruskeudesta sen verran että tälläkin viikolla aikaa on vietetty rannalla enemmän ku lenkkipolulla. Aurinkoöljy käy vähiin. Pigmentti on takuulla tummempi ku suunnistajalla, vaalee tukka korostaa entisestään kuparinruskeaa väriä. Ainoo paikka mikä suunnistajalla taitaa olla päivettyneempi on otsa. Siitä kun on hiusraja vetäytyny karkuun.