sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Pogostan suunnistajan silmin.

Eilen se siis suksittiin, lauvantaina 12.3. klo 9:oo pamahti haulikko lähdön merkiksi parppein vaaraan kupeessa Ilomantsissa. Meidän seurue oli paikanpäällä varsin ajoissa, noin 40min ennnen lähtöö. Sukset saatiin reilaan noin 10min ennen lähtöö, ja lähtöalueelle selvittiin noin 8min ennen lähtöö. Aika tiukille tua aikataulu oli siis vedetty. Minkäänsortin alkulämpöjähän ei keretty ottamaan ja kone veti aika punaselle siinä alkukiihdytyksessä. Sopiva matkavauhti löyty aika äkkiä, mutta siinä vaiheessa hiipi pieni pelko puseroon jaksamisesta kun 10minuuttia ekan juottopaikan jälkeen juuri nautitut urheilujuomat pukkasivat takasin ylös siihen ladun varteen. Toisen kerran laatta lensi n. 25km kohdalla. Järjestäjien juomat ei siis imeytyny yhtään. Matkalla suoritettujen päässälaskujen mukaan loppuaika tulis olemaan alle 3:10. mutta eipä vaan niin käynyt. 40km kohdilla vielä varmaan siinä vauhdissa olinkin, mutta viimonen kymppi oli meikän via dolorosa. Energiat loppu täysin, hoivuin ja kaatuilin ja ruopesin jo epäilemään että pääsenkö maaliin. Viimesellä 10km otin itteltäni pataan varmasti yli 10min alkumatkan vauhtiin verrattuna. Porukkaa lappo oikeelta ja vasemmalta ohi, suurin osa semmosia jotka olin jossain matkan vaiheessa ohittanut, kyllä söin miestä. Maaliin kuitenkin sätkyttelin omegan pysähtyessa aikaan 3:18:49. Aika tavotteeseen siis päästiin. Maalista meikäläinen kannettiin molemmista kainaloista suoraan ensiapuun, siinä pariinkertaan vinttipimeni ihan kunnolla. Että näin. Parissa tunnissa olo kuitenkin aika hyvin normalisoitu ja elämä rupes voittaan.

Loppupäivästä vois kirjottaa vaikka mitä paskaa, mutta ei jaksa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti