niksat

Tänään on kyllä sitten tehny mieli pötköpurkista aivan hulluna, vittu ku on kurjaa. Varsinki jos jää hetkekskään paikalleen ihmetteleen, kattoon televiissioo tai lukee lehtiä kahvin kera. Huhhuh, aivan jäätävää shaissee. Ei voi muuta sanoo ku että jos joku alottaa nuuskaa tykitteleen niin kannattaa alottaa sitten sillä asenteella että ei lopeta ikänä. On meinaan suhteellisen perseestä, tuo lopettaminen meinaan.

Tässä funtsituttaa että mitä reeniä on loppuviikolla ohjelmassa jos kapulat on siinä kunnossa että niillä ei voi juosta.

Avg 192, Max 198

Juoksin tänään kilpaa. Munahölkkä, 10km maantiellä, kolmena 3,33km lenkkinä. Yhelle kierrokselle mahtu kilometrin verran hiekkaa ja pari pitempää mäkeä. Aurinko paistatti 22 celsiuksen voimalla auringossa. Osanottajia oli riittämiin. Alotin lujaa, hyydyin. Tavottelin 40 minuutin alitusta, ei onnistunu. 17 sekuntia vietin matkalla liikaa. Ei tällä kunnolla. Olihan se tiukkaa. Jalat painaa ja keuhkot vinkuu happea. Hapotuksen määrä on minimaalinen verrattunu murtomaahiihtoon, mutta silti se kipu, se on pahaa. Tasasen vauhdin taulukolla vauhdiksi saadaan 4:01. Eihän se kummonen oo, mutta eipä oo mieskään tällähetkellä.

Ja mitä sitte kävikään, sehän tässä onkin jännää. Tulin maaliin, väsymys ajo polvilleni. Hapuilin lumihankeen makaamaan, ei oo tottunu näin trooppisiin keleihin vielä. Hetken vilvottelun jälkeen nousin ylös ja samantein tunsin että tulee virtsa. Sain housut kinttuihin, ennenku pahempaa jälkeä pääs käymään. Putkellinen tais pöksyihin lirahtaa, ei vaan mahtanu mitään. No ei mitään, kävin palauttamassa numeron ja join pari mukillista mehua. Ajoin kotiin, kävin jalkoja myöten avannossa hillumassa ja saunassa. Siittä lähtien on ollu maha pökissä. Sattuu helketisti, yritin tossa vähä syyä muttaku ei pysty edes istumaan. Jalat koukussa maannu neljättä tuntiä. Suunnistajalle hädissäni soittelin ja kyselin neuvoja. Sano että ihan normaalia, ota yks olut se helpottaa. Otin, ei auttanu. Otin toisen, ei auttanu. Saatana.