frutti demari.

Viime sunnuntaina se oli kun lähdin kanssaeläjäni isää juoksemaan karkuun. EI saanut kiinni. EI ollut kuulemma kovin tahdikasta toimintaa, noin niinku sosiaaliselta kantilta. Mutta tuli varmaan paras reeni tehtyä viimeseen kahteen kuukauteen. 2 tuntia pk1-vk1. Lopussa vauhti lähellä nelosta ja olotila oli aivan julmetun hyvä. Jännä juttu.

Tälläviikolla ei ole juuri tossuja ulkoilutettu. 5 tenttiä 4 päivään on paljon, enkä osaa opiskella mitenkään järkevästi. Varsin stressaavaa on touhu, mutta vie vähän aikaa, opiskelee ne neljäpäivää intensiivisesti niin se piisaa. Ainakin itelle, kun ei motukka piisaa ni ei maha mitään.

Hiihtäjä kävi tossa äsken, tiskas astiat ja joi kaks mukillista kylmää glögiä, kahdesta eri mukista. Se jutteli semmosta että koira oli kussu tänään sen punttiin töissä. Koira ihmisiä nääs.

EI käyty lenkillä tänää, ei vesi sateessa juoksentelu napostele.

Rasitetta

Torstaina kun maileri hakkas polveensa kiveen, minä join rasitetta. Paljon. Keskiviikkon keskeytin sen vitun hölkän 4 ja 5km välillä, 4km taittu johonkin reiluun 15min ja sitten anto semmosta kylkipistosta että ei hyvä tosi. Puoltoistatuntia otatuksen jälkeen ei pystyny vieläkään hölköttään. Kyllä vitutti, ilmanen startti, ja taivaan tuuliin sekin mahollisuus. Eka kerta kun juoksukisassa jouduin vetään sivuun ja toteemaan että petin itteni. Itsepetos, petturi, paska. No torstaina käväsin tämän tasavallan pääkaupunnissa, olin jo yöllä juonut rasitetta, ja päivän mittaan sitä tuli litkittyä lisää. Illalla ravasin 7km verryn ja ihmettelin uutta naapurustooni. Rasitetta meni, voin sanoo. Perjantaina tuntukin jo siltä että koko oringenin ja männä viikon rasitteet oli juotu, roppa oli helvetin rasittunu. To-Pe yönä rasitetta oikein hyöky kroppaan, aamulla kun heräsin ei meinannu jaksaa nostaa silmäluomia kun nekin oli hapoilla. Ei jaksanu edes nukkua yöllä, kroppa oli aivan helvetin rasittunu. Noh, päätin pistää rasitteen kanssa lutraamiselle stopin. Laitoin lenkkarit nurkkaan oottamaan semmmosta päivää, semmosta hyvää. En aatellu pariinpäivään mitään urheiluun liittyvää, paitsi Mäen Tiiaa, uutta SUOMENMESTARIA! VIttu, ei suotta perustettu FUNCLUBBIA. Ei voi muutaku hymyillä. No sunnuntaina sitten tuntu jo vähän semmoselta päivältä, mutta maltoin. Tänään kävin 90min juoksemassa mettässä. Tuntu mukavalta. Soittelin mailerillekkin sieltä mettästä, oli niin mukavaa, ja paras ilo on ilkosillaan olo. No ei ole, vaan jaettu ilo, siksipä soittelin.

Tosiaan anto rekyyliä vasta tuon juoksukisaluuseroinnin jälkeen. Hyvin jännä, hyvin jännä juttu. Oringenin jälkeen ei kyllä ollu väsynyttä stimunkia, mutta se tuli tuolla tavoin viiveellä, kaato rasitteet jälkikäteen kroppaan.

Kaikkee muutakin on tapahtunu, askarruttavia asioita. Mutta eipä niitä enään muista muutaku sillon ku niitä ajatteleen. Eikä nyt ole ajattelemisen aihetta. Paitsi Siikis juoksi kovaa kalevalaisissa vitosen, jumalaade mä sanon. Mies menee piloilla suunnistajana.