Otsikko

Kyä se niin on jotta kelit on paskat oli mikä vuoden aika tahansa. Saatana. Nyt tota lunta tulee aivan helvetisti, koko heltsinki on tukkeessa, ja mun jalat vasta onkin tukkeessa kun tuola yrittää mitään trikoo aktiviteettiä harrastaa.

Äsken kävin joraan 17.4km. Ohjelmassa luki että 20km, minkä siinä teet kun lunta on 10-20cm tiestöllä ja lisää tulee koko ajan. Jalat oli jo aivan puhki 12km rusikoinnin jälkeen, suuntasin siinä vaiheessa kotia. Nyt vois reisillä, pohkeilla tai perseellä soittaa paranoidin, siksi kireällä lihakset on.

Kyllä hiihto on hieno laji. Mutta kyllä se nyt jumalauta on rankempaa ku juokseminen, juostessa ei tartte kun laittaa töppöstä toisen eteen ja käsillä huitoo siinä sivuilla sopivasti. Hiihtämässä mennnään välillä virta-koivua, välillä ykspotkusta ja välillä vuorohiihtoo ja välillä ollaan muna-asennossa. Ja sitten on viä se luikka tekniikka, siihen tarttee kuulemma ihan omanlaiset sukset, sauvat ja monokkelit. Ja siinä on tua tekniikka skaala viälä laahempi kun perdaalin puikoilla sujuttelussa. Sitten niitä seipäitä pitää rasvata, jatkuvasti. Jumalauta mullakin on 20kg rasvoja tuommosessa työkalupoksissa vaikka kuulun kuntohiihtäjien alimpaan kastiin, rupee vituttamaan jo siinä vaiheessa kun kattoo sitä purkkien ja pulkkien määrää. Sitten on rautaa, on harjaa, on föönit, korkkeja on kuutta eri laatua, siklejä joka lähtöön. Sitten vielä hitsailin joululomalla voitelupukin. Vittu mikä määrä romua.

Loppuvetoyhteen: kyllä juoksu on kevyämpää fyysisesti, psyykkisesti ja materiaalinkin puolesta. Mutta kyllä kumpikin laji vaan on hienoja.

Viime viikolla paukku 100km piitkästä aikaa, 102.5km ja höysteenä vielä reilu 30km hiihtoa. Vajjaa 13h. Pidän tuota viikkoa harjotuskauteni ekana harjoitus viikkona.

Rasitetta

Torstaina kun maileri hakkas polveensa kiveen, minä join rasitetta. Paljon. Keskiviikkon keskeytin sen vitun hölkän 4 ja 5km välillä, 4km taittu johonkin reiluun 15min ja sitten anto semmosta kylkipistosta että ei hyvä tosi. Puoltoistatuntia otatuksen jälkeen ei pystyny vieläkään hölköttään. Kyllä vitutti, ilmanen startti, ja taivaan tuuliin sekin mahollisuus. Eka kerta kun juoksukisassa jouduin vetään sivuun ja toteemaan että petin itteni. Itsepetos, petturi, paska. No torstaina käväsin tämän tasavallan pääkaupunnissa, olin jo yöllä juonut rasitetta, ja päivän mittaan sitä tuli litkittyä lisää. Illalla ravasin 7km verryn ja ihmettelin uutta naapurustooni. Rasitetta meni, voin sanoo. Perjantaina tuntukin jo siltä että koko oringenin ja männä viikon rasitteet oli juotu, roppa oli helvetin rasittunu. To-Pe yönä rasitetta oikein hyöky kroppaan, aamulla kun heräsin ei meinannu jaksaa nostaa silmäluomia kun nekin oli hapoilla. Ei jaksanu edes nukkua yöllä, kroppa oli aivan helvetin rasittunu. Noh, päätin pistää rasitteen kanssa lutraamiselle stopin. Laitoin lenkkarit nurkkaan oottamaan semmmosta päivää, semmosta hyvää. En aatellu pariinpäivään mitään urheiluun liittyvää, paitsi Mäen Tiiaa, uutta SUOMENMESTARIA! VIttu, ei suotta perustettu FUNCLUBBIA. Ei voi muutaku hymyillä. No sunnuntaina sitten tuntu jo vähän semmoselta päivältä, mutta maltoin. Tänään kävin 90min juoksemassa mettässä. Tuntu mukavalta. Soittelin mailerillekkin sieltä mettästä, oli niin mukavaa, ja paras ilo on ilkosillaan olo. No ei ole, vaan jaettu ilo, siksipä soittelin.

Tosiaan anto rekyyliä vasta tuon juoksukisaluuseroinnin jälkeen. Hyvin jännä, hyvin jännä juttu. Oringenin jälkeen ei kyllä ollu väsynyttä stimunkia, mutta se tuli tuolla tavoin viiveellä, kaato rasitteet jälkikäteen kroppaan.

Kaikkee muutakin on tapahtunu, askarruttavia asioita. Mutta eipä niitä enään muista muutaku sillon ku niitä ajatteleen. Eikä nyt ole ajattelemisen aihetta. Paitsi Siikis juoksi kovaa kalevalaisissa vitosen, jumalaade mä sanon. Mies menee piloilla suunnistajana.