Tästä lähin taas vähintään 2 päivitystä viikkoon. Pidettiin pieni ylimenokausi hihtäjän kanssa tämän paskan suoltamisen suhteen. Kuiva kausi loppui kuitenkin nyt.
On kovin vaikeata ollut viimeaikoina urheilun suhteen, uskoa koetellaan oikein paljolti. Uskoa itseen ja uskoa koko kestävyysurheiluun. Itkun meinasin turauttaa kun hihtäjä kesken luennon 14.11. klo 11:01 lähetti viestin "Voi lalleri minkä teit."
Jalka on ollu kipee, jalkapohja. Tuli paripäivää sitten lenkillä, kohta oon menossa kokeileen mitenkä se kestää. Tuskin kestää mitenkään. Toin vkloppuna sukset ja muut asiaan kuuluvat vehkeet tsadiin, näillä näkymin ei täälä kyllä päästä ennen vuotta 2012 hiihtämään ollenkaan. Se ois kyllä nyt kova sana, kunto on kuitenkin niin huono että tossulenkeillä tulee juostua varmaan liika kovilla sykkeillä. Eikä tunnu paikatkaan enään sitten sitä töpöstelyä kestävän. Toisaalta tehoja en ole ottanu pitkään aikaan, pelottaa nuo mun vaihdet vuodet ja hormoonitasapainon järkkyminen. Huomena meen vissiinkin verikokeisiin ja kontrolli ekg käppyrää printtaamaan, josko sais kuulla että mihen suuntaan ne hormonit on seilannu.
Nyt on onneks muutankin tekemistä iltasin ku tuo tiestöllä läpsyttely, hiihtäjä meinaan kaljapäissään osti pariviikkoo sitten semmotteen pelikonsolin, sillä me ollaan jytkytetty meneen melken joka ilta.
Gay Storbacka on päässyt asian ytimeen.
Taitaa nuo uskon asiat olla kuitenkin aivan yks hailee.
