Omega ratkasee.

No on se saatana kumma. KeparDI:n mestikset jäi väliin, piti lähtee pämppään. Olin tossa pariviikkoo kipeenäkin jonka jälkeen kävin rykäsemässä nimipäiväsprintissäni keuhkot aiva ruvelle, siksi paljon maistui verimakkara suussa, matkan edetessä varsin verkkaisesti. Tavotteeseen kuitenki pääsin, eli että listalla ei oo nimenperässä mitää ylimäärästä, pelkkä omegan lukema. Omega ratkasee.

25manna tulee, niin minäkin. Oli vissiin senverta kovanluokan näyttö tua mun rintti suoritus, että manna marsalkka soitti eile ja ilmotti että oon ykkösessä. Koetin kyllä kysellä että onko asiat ny todellakin näin huonosti, ilmeisesti kyllä. Ja vieläpä kokoovalle, ekaks lähtijäks, huhhuh, sieltä tulee seuran isotpyssyt aika haipakkaa kyytiä takaa. Täytyy toivoo että erot on juur niin helvetin isot siinä vaiheessa, että saan antaa vaihtopuomin yli vaan väriläpyskän.

Eilen sitten alotin tän ilmotusluontosen puhelun jälkeen reenaamaan, tavotteenani pystyä kattoon peiliin vielä mannanki jälkeen ilman megalomaanista häpeän tunnetta, kävin 45min heittää kevyttä lenkkiä. Ei tuntunu herkälle, ei. Tuntu just niin huonolle ku osasin odottaa, persepaskaa.

Tänään sitten kävin rykii suolikolla iltrastien merkeissä 7km ladun. Siksi 7km koska 5km oli nikkenakke. Kuitenkin hyvin heilu reisi tänään. Ei mitään ihmeellistä ja ahistamatta etenin. Jumalauti oli kyllä kummat fiilinkit kun sileellä pururadalla anto heti happoo mutta mettässä ja pikkupolulla saatto ruoskia minkä vaan jalat kerkes. Pitää loppuviikosta käydä ottaa vetoloisia tiestöllä, ei se nyt jumalauta ole laitaa jos sileellä vauhti laskee mettään/polkuu verrattuna.

Tein myös pummin tänään, se oli yli minuuttiloinen.

rojektit

Joo 25-manna projekti päätty jo viimeviikolla. Ei o asiaa meikäläisellä sinne. Tuli  matkanjohtajalta semmosta palautetta. Ei ilmeisesti meikän tekeminen oo kovin vakuuttavaa, eipä sillä että oisin edes mitää näyttöjä ehtiny antaa.

Yhden suunnistusreenin kävin tuuppaan litmasen kanssa vuorovedolla majaalahdessa, se oli menestys. Koukku sarakkeeseen kirjattiin roisi vartti luuserointia ja kolmee rastia ei taidettu löytää ollenkaan. Kolailtiin oikein kunnolla ja vauhtiahan tässä reenissä ei ollut, juur saatan sanoa ettei kävelty.

Tuo meikän 25-manna sapluuna meni paperilla kutakuinkin siten, että viikkoon yks kova, yks pitkä, pari välimellannia ja intervallerit. Toteutus meni muuten ok, mutta jätin tuon pitkän lenkin ja kovan lenkin ja intervallerit pois ja korvasin ne kulkukänneillä. Jokunen välimellani, eli tunti turhaa on tullu tehtyä. Lähinnä siksi että on ollu kyllä niin läskiolo että on lähes perusläskiolo.

Kävin kattelee tampereenpuolikkaan meininkit, ois ollu kiva ittekki varmaan starttaa. Aamulla mies tosin oli aivan tukkeessa. Luojan kiitos en ilmottautunu. Elmo liikahti 1:13 jotain ja kehu lähtevänsä seuraavaks kangasalle paskalle.

Seuraavaks satsaus KepraDI:n mestiksiin.

Muikunruoto

Onhan siitä jokunen kilo ja 2,5 vuotta. Hiihtäminen pitäs lopettaa kokonaan talvella, ylä roppa ottaa liian rajusti massaa Virtakoivulla. Lähdemmä tästä tiputtelemaan. 80kg--->74kg

Jumalauta joo, itsekritiikki heräilee vähä myöhään.

Teksti

Tero on tikis, minä en. Tero tulee, minä en. Pidin melkein viikon juoksutauon kun "akilleenkantapääni", akkillesjänne kantapäässäni, rupes vittuilemaan männä viikolla. Alla oli yksi aamu jona heräsin väärä paita housujen tilalla ja kovaa ajoo iltarastien muodossa. Palauttava kakkosen lenkki sitten kolmantena anto semmoset kipu levelit kantapäähän että mittariauto ois ollu kova sana jo puolenvälin paikkeilla. Siinä sitten juoksu taukoo pidellessä tuli tehtyä lähinnä lihaskuntoo ja kattoo, peltikattoo. Tänään tuikkasin aamulenkille ja kivuttomasti rullailin 1:15, ja 13km noin. Tässä elämän vaiheessa on kummasti kertyny malttia, eikä "träna bort skadorna" enää tunnu niin mielekkäältä.

Nuo em. iltarastit sitten oli aivan fiasko. Kartta ei pitäny kriittisellä hetkellä paikkaansa, ja reitinvalinnan toteuttaminen kävi mahdottomaks. Tai ei mahdottomaks mutta minä en herrasmies suunnistajana rupee rynninmään piha-alueiden läpi viinimarjapensaiden yli. Varmaan siitä kyllä joku veti, optimi reitinvalinta meinaan. Tämä hässäkkä anto reilun kakkosen lisäkierron ja koukun vielä rastille kun en nyt pystyny päässäni jonkin takia lähestymistä enää uudelleen suunnitteleen ja kimmahtelin vähän sinne tänne ennen ku lipulle pääsin. Muuten oli kyllä kiva juosta kovaa, jotain kulun tapasta siinä tais olla.

Syksyn tavotteet on asetettu viesteihin, tai viestiin. 25-manna kavlenin yköseen. Sinne on kova hinku, muuton tulee kakosessa reissulle liian kova hinta. Ehkä tänä vuonna joku viittii edes kysyä mun henkilökohtasta mielipidettä meikäläisen kunnosta, saatana, viime syssynä ei ollu sanan sijaa ollenkaan ja mut laitettiin kirmaamaan kokoovan ekaa(!) pätkää kakoseen. Ykkösen timanttisen miehistön kanssa juostiin kaikki 30 sekunnin sisää. Ykösen miehiä, taas.

Omassa kunnossa on suurin pudotus tapahtunu hapenottokyvyssä, maksimaalisessa hapenottokyvyssä. Ylämäet ei nouse, elimistön happamuus nousee. Suurin syy on että painoo on tullu lisää 4-5kg. Läski toisin sanoen. Hiomaton timantti toisin sanoen.

Bodenissa käytii kesällä, se oli reissu.

PRPLOGI - Vuonna 2013.

Haudi.

Se on sillä viissiin että on aika taas ruveta nillittään tännekkin taas. Kirjotukset tulee jatkossakin oleen täysin asiattomia, eli jatketaan samoilla hilpeillä linijoilla.
Tosiaan tämä blogihan perustettiin Suunnistajan ja Hiihtäjän keskinäiseks, mutta julkiseksi yhteydenpitokanavaksi meidän yhteiselle matkalle kohti vuodelle 2014 asetettuja timantinkovia tavoitteita. Tässä vaiheessahan on jo täysin selvää, että kumpikaan ei tavoitteeseensa pääse, siksi paskoja urheilijoita olemme.
Mutta, uheiltu on, voi herranjestas, minäkin oon ollu saatana kolmeenkertaan semmosessa montussa viimeseen pariin vuoteen että hormooni levelitkin on heitelly semmosella forcella että tuntuu ku murrosikä ois tullu koettu jo neljään kertaan. Näistä urheiluista ja Suunnistajan unissakävelemisistä on jatkossa tarkotus kertoilla, ja varmaan muistakin älyttömyyksistä.

Kesällä oli hauska huomata että jotkut on jopa kaivannut tätä blogia, ja näihin timanttisiin teksteihin useissa keskusteluissa kesän aikana viitattiinkin. Päälimmäisenä muistissa tiukka speguloiva kirjoitus maratonin todellisesta pituudesta, johon viitattiin eräänä kesäisenä lauvantai päivänä suomenlinnan rantakalliolla keskioluen marinoidessa keskustelijoiden atleettisia vartaloita.

Joten miksikä ei voitaisi kirjottaa taas? Tottakai me voidaan kirjottaa! Me voidaan, koska me pystytään!

Luotto=laina

1.11.2011 Pönde:

Ja se on varma ettei kukaan veikoista hiihdä kovempaa samaa osuutta minkä mä hiihdän maakuntaviestissä!

Näinhän siinä sitte lopulta kävi. Ei löytyny luottoo, joukkuueeseen numero 2 jouduin, vaikka kovasti yritin tehdä selväksi että tarvittavassa kunnossa ollaan. Jotkut vaan tietää millon on kulkua ja millon ei. Meitä kutsutaan ns. "luottomiehiksi". Meiltä kysytään löytyykö tarvittava vauhti vai ei. Meidän sanaan luotetaan. Eipä J. Kohosenkaan oo tarvinnu antaa näyttöjä ennen SM-viestejä. Ja niin se vaan on ollu viivalla monena vuonna, ja kulkua on. Luottomies. Saa nähä onko luottoa tänä vuonna.

Tällä kertaa ei uskottu luottomieheen. Pienestä jäi maakuntaviestin voitto kiinni. Luotosta se jäi kiinni.

Finlandia vodka

On se perkele ku boraa jännittää kisat niin paljo ettei suostu tekee yhteistyötä. Ei starttaa kisa aamuina. No Lahteen kuitenki päädyin. Kävin hakemassa numeron. 7342. 90€. Kolmas lähtöryhmä. 1000 hiihtäjää starttaa 20min eteen. Matkana 50km vapaalla. Vitutus ja masennus. Kattelin siinä sivussa sitte ku kilpapukuset lähti matkaan. Kattelin myös sivusta kun trikoohousulliset päästettiin irti. Omasta lähtöryhmästä taisin olla ainoa jolla oli lycraa päällä. No ei mitään. Paukku taivaalle ja matkaan. Ei lähteny kukaan matkaan mukaan. 50m hiihdon jälkeen ensimmäinen ohitus. Ekan mäen päällä 25m eroa muihin. Kolmen kilometrin kohdalla kilometrin mittanen ja 100 hiihtäjän letka ohitettavana. Pari vittua ilmaan ja päätin rauhottua. Koko matka meni tällä samalla kaavalla. Ryykimistä ja ohittelua. Ylämäissä parit pysähykset, alamäissä parit pannut. Huoltopaikoilla piti pysähtyä jos juomaa halus. 35-40km kohdalla alko ramppaa. Tapanilassa päätin että otetaa sitte kaikki irti ilmottautumismaksusta, vedän niin monta olutta ku pystyn. Oli lämmintä ööliä, saatanan idiootit. Kahteen jäi.

Päivän saldo: 800 ohitusta. Sija 99. -115€.

Vitja

Jämi ja leiri. Jämä leiri.

Pe ap. kevyet juoksut (60min) kaupissa mr.Hevoskuurin kanssa, spegulaatiot, lounas yliopistolla ja parkkisakko. Check.

Ip. Kevyet juoksut jämillä (60min), 800m metrin valastua mökkitietä edestaksin. Ei ollu lamppua mukana nääs.

La. Jämin testijuoksu, 17,8km. Testijuoksu vauhdilla. Ei ollu hajuakaan että mikä se vauhti vois olla. Kovia juoksureenejä on tullu tehtyä varsin vähä. Porukassa 9km, eräs kyllä karkas jo n.7km kohdilla, 9km letka oli varsin pitkä, pieni kirraus ja 11km. 3:35, karkuri kiinni ja sitten tasasta vauhtia taas loppu. Hieno henkien taisto tuli käytyä omassa päänupissa kun takana tuli porukkaa kovalla vauhdilla kiven kantaman päässä. Maalissa aivan niitti, verimakkara maistu suussa, oksu meinas tulla ja pohkeet krämppäs.

Ip. Tasatyöntöö 2h.

Su. Tasatyöntöö 3h. Ja kyynäärpää aivan vitn kipeeks. Jonkun tulehuksen se sinne anto. Vitjattaa aivan vitusti.

Hyvinkää Hiihto, Siberia

Aamulla oli pakkasta Alpeilla -24, Hyvinkäälle näytti eri lähteet intterwebissä -30,1--31,4. Kahdelle eri kilpailunjohtajalle puhelut. Ensimmäinen meni jonnekki pohjois-karjalan perukoille. Väärä mies, vaikkakin hiihtomies. Toisella tärppäs. Väitti lukemien vaihtelevan reitin varrella välillä -22 ja -29, kisat pidetään, lähtö siirretty tunnilla. Ei muutaku sukset kainaloon matsa käyntii. Matsa ei lähteny käyntii. Ei muutaku sukset kainaloo ja bora käyntii. Bora ei lähteny käyntii. Ei muutaku sukset kainaloo ja mersu käyntii! Puolessa välissä matkaa lämpömittari tai pakkasmittari, miten vaa, näytti -34,0. Pienet naurut ja kaasua lisää. Pukuhuoneessa arvuuteltiin tikkitiaisen kanssa vedetäänkö tuulipuvussa vaiko mateennahassa. Valitsin toisen, tikki toisen. Parit psyykkaukset koukkupolville ja lähtöön.

Heti paukun jälkeen näin suksieni olevan, jälleen kerran, ylivoimaiset. 800m tasurin jälkeen olin jo tosin tippunu keulasta.. Siinä sitte muotoutu semmonen pieni letka. Mukana koukkupolvi pumppaaja, lyhytliuku persejalkanen ja mä. Vetelin letkää ylämäkivoittoset ekat 10km. Ylämäissä tuli eroa muihin, tasasilla muut teki eroa muhun. Resakkia joutu tekee letkan perällä että pysy peesissä. Mäet meni ku lenkillä. 25km kohalla tipuin koukkupolven nykäsyn seurauksena. Loppu 10km tultiiki sitte vuorotahtia, diagonaalia. Oli tasanen tahi mäki. Kädet oli puhki, olemattomat. 1000km hiihtoa tarttee ennenku kisoihin on asiaa, niinku sanottu. Ja kyllähän sitä punttisaliakin olis voinu käydä treffaamassa pikkusen enempi syssyllä ja talvella.

No ei mitään. Hienoo hommaa jokatapauksessa! Rusinat maistuu niin saakelin hyviltä maalissa. Maustekurkutki ajaa asiansa. Järjestelet pelitti hienosti, juoma tarjoiltiin puolen litran pahvituopista!

On ne kovat vaan kovia. Ne on järkyttävän kovia. Siis oikeesti kovat.

vitut

No vitut äänestä. Tai minen äänestä ainakaan ketään!!

Pojat lähtivät tänään hyvinkäälle hiihtämään. Aamula imatieteen laitos näytti hyvinkäälle -30.2c ja startti hetkellä klo 11 raateja oli -26.6c. Selväähän se oli että minä en sinne lähteny. Joku tolkku ja kohtuus on oltava. No nyt on jämi 42 varten jo pölyt poltettu pohjaan, josko siä ois leudommat kelit.