läpsyttelyä

Koutsi topputtelee, tissienläpsyttelyks menee viikonloppu. Varmaan kyllä viisasta niin. Kohta on rannassa loimulohta tarjolla, tulkaa maistaan.

Jos jollain lukijalla, tai vaikkapa hiihtäjällä on joskus tarvetta viettää tissienläpsyttely päivää niin alla linkki. Suosittelen.

Tissienläpsyttelypeli.

"Peli on huumorilla tehty taitopeli, jossa pyritään pyöritteleen naisen rinnoilla erilaisia comboja. Peli toimii Guitar Hero tyyliin, eli ylhäältä tippuu erilaisia merkkejä, jotka kuvaavat liikesarjaa, joka pyritään läpsimään sen puolen rinnalla, jolle combo tipahtaa. Rintoja läpsytellään sivuttain, pystyppäin, sekä helikoptereita. Mitä pidemmälle rintoja on mäiskitty, sitä hankalammaksi peli käy ja tisuja aletaan mäiskiin oikein tosissaan. Kun munkkeja ei läpsytellä oikeaan tahtiin tarpeeksi loppuu peli siihen.

Pelissä ei siis sinänsä ole minkäänlaista ideaa, mutta toteutus ja äänimaailma on varsin hyvä ja peliä suositellaankin kokeiltavaksi mielellään kaveriporukalla viikonloppuna muutaman huurteisen jälkeen."

optimisitinen valmistautuminen

Aika hyvin oli hiihtäjä ruvennu matimaatikalla speguloimaan. Mutta ittepähän valitti juoksumatkansa, oishan tuossa ollu matkoja tarjolla vaikka sadasta metristä sataan kilometriin! Turha on tuon muikunruodon ruveta uhoomaan kummalla on kovempi rojekti.

Käväsin äsken tekemässä pientä viimestelyä, 6x1km hieakkatiepätkää edes takasin. Palautus ruhtinaalliset 3min hölkkää. Koutsi soitti aamupäivällä kun oli parturiin menossa ja anto sabluunan; pitkä alkuverry ja heikkis matin tyyliin jo alkuverryttelyssä reilu 10min vk 1 ajoa. Vedoissa mieluusti ei maukkalle ollenkaan, ja juoksu pidettävä rentona. No sehän on selvää. (paitsi tuo, että ei maukalle, kyllähän vetoreenissä on aina maukkaa otettava vikassa niitissä) On muuten hienoo kun on valmentaja, ei tartte itte funtsia kaikkee, muutaku vasta jälkikäteen. Vetelin sitten 8km alkuverryt ja 2.5km lönkyttelin semmosta alle 4:20 vauhtia. Syke oli kylläkin pk 2 alueella, mutta ei tuntunu tarpeelliselta vauhtia kiristääkkään. Hengitys tuntu tekevän töitä muutenkin ihan riittämiin. Sitten myö rupesin nykelöimään niitä vetoloisia. Parittomilla vedoilla oli enemmän penkkaa ja puuskittaista, varsin tujakkaa vastatuulta. Siitä huolimatta onnistuin vetämään vedot lähes nousujohteisesti vauhtienkin puolesta, en pelkästään sykkeiden. Vetojen ajat, sekä sykkeen avg ja max: 3:40- 169/176 3:34- 165/176 3:35- 172/181 3:29- 172/180 3:32- 176/182 3:09- 181/190. Päälle kunnon sipsuttelu loppuverkat ja homma paketissa. Vikassa vedossa oli jo hapotuksen tunnetta, en kuitenkaan sitäkään täysiä puristanu. Nuo viis ekaa meni anakin alapuolella, semmonen haisu on että anaerobinen kynnys tällähetkellä on tossa himpun päälle 180 bpm. Ite en täysin tyytyväinen reeniin ollu kun vedot joutu edestakasin hinkkaan, vituttaa vetää vetoja tollain kun ei saa tasapuolisia pätkiä. Alunperinhän piti intervallerit vetää purulla, reilun kilometrin kieppeinä, mutta sahkun purulle on vedetty 30cm kerros pehmeetä kivituhkaa. Sielä ei voi enää harrastaa ku korkeintaan motokrossia.

Loppuviikosta vielä torstaina 30-40min suunnistusreeni, ja lauvantai aamusta jonkinlaine puolikova herättelevä reeni. Muuten vaan välimellaneita ja verkkalenkkejä, että pysyy Holmeenin lihas toonukset hyvänä. Sunnuntaina sitten ennen sian pieremää mettään tekemään viikon pitkälenkki.

hyssssh!

Hiljasta on ku huopatussu tehtaalla. Kotona mädäntyminen jatkuu, ja kunto on selkeässä noususuhdanteessa. Hyvä niin, sillä juokolan juokseminen huonossakunnossa on aikamoinen pyhäin hävystys. Näillä näkyminen aika ei kuitenkaan ykkösjoukkueeseen riitä, mutta siihen kylläkin että juoksen kakkosessa ykkösjoukkueen juoksijaa kovempaa, kuitenkin pienellä varauksella osuuden suhteen. :P

Huomenna on näyttökisa jukolaan, maasto on tuttu ja täydellisesti hallussa, mutta matkaa saattaa olla vielä vähän tuhdisti, meinaan rontti 12km. Tuossa maastossa se meinaa juostuna matkana helposti yli 14km. Ja se taas meinaa sitä että tossu voi alkaa jossain vaiheessa painamaan, voipi olla että tulee eka kansallinen kisa mihin pakkaan geelit mukaa.

Eipä jaksa enempää nillittää.

Omega ratkasee!

Asiathan on niin että, meikäläisen elämää on viimeset puoltoistavuotta hallinnu kilometrit. Ja kilometrit on nimenomaan se, mikä ratkasee sen, mitä Omega ratkasee. Miettikääpä sitä.. Näitä ratkasevia kilometrejä kerätään juoksemalla, ei suksilla taikka fillarilla, taikka mitenkään muutenkaan. Aina kun voi juosta, niin juostaan, ja aina juostaan sielä missä on parasta juosta, olosuhteisiin nähten. Tosin itsehän olen joutunut viime huhtikuusta lähtien keräämään kilometrini suurimmaksi osaksi muuten kuin juosten, johtuen heikosta kropasta ja valtion tarjoamasta vakituisesta 9kk työpaikasta. Välillä on kerätty kilometrejä jopa ryömien ja kontaten, välillä syöksyen ja hiippaillen. Selväähän se on että ei sellasilla kilometreillä juoksu kulje, ei kulje vittu minneen.

Itsehän sorruin tuohon tuntien keräilyyn nuorempana, sillon ei merkannu mikään muu mitään. 60 tuntia piti saada kuukaudessa kasaan. Vittu mitä touhua, aina kipeenä ja kunto nousi aivan liian hitaasti, ja mikä pahinta: en kulkenu minneen! Lisäksi harjoittelu oli aivan liian monipuolista, vähän niinkun hiihtäjällä. Nelisen vuotta sitä touhua jatku, minä olin hidas ja tuntu että pelkkä peruskestävyys parani siitä monipuolisuuden helvetistä. Sittenhän me päätettiin valmentajan kanssa että ruvetaan keräämään kilometrejä tuntien sijaan. Otettiin Vireenin, Väätäisen ja Sinkkosen opit käyttöön. Ja laadittiin ohjelmat niinku kultasella 70-luvulla. Tosin aikapaljolti kevennettyinä ja pelkistettyinä, sillä tässä iässä harjottelun tulisi olla vielä jossain määrin rakentavaa ja pohjaa "valavaa". Viikon vakio reeneiks laitettiin 10km tv kova, pitkä palauttava ja pitkä välimellani. Viikon toinen ja mahdollisesti kolmas kovaharjoitus oli enemmän lajinomaisia, yleensä korttelisuunnistus tai intervallereita. Joskus pidempi vk lompotus tiestöllä. Näiden pääharjotusten ympärille rakennettiin viikon ohjelma, muut reenit oli sillisalaattia ja toisarvoisia. Ohjelmasta karsittiin kaikki turha; loikat, pelit, punttireenit, hiihto, mäkiharjotukset. Ja kyllähän se tossu rupesi sitten viimekeväänä jo vähän pyytämäänkin. Testijuoksuissa paukku ennätykset reilusti ja metsässä alistin, olin fysiikallaltani jo kansallisen tason viestimies.
Sittenhän kausi tyssäs aika äkkiseltään Huhtikuussa kun jalka prakas, rupesin tekemään lenkkini fillarilla. Kesäkuun lopussa alottelin varovasti juoksemista uudelleen ja kahden viikon harjoittelulla juoksin intin alokas cooperissa 3610m. Hiihtäjä tais päästä samassa ajassa himpun yli 3200m.
Vaikea on mennä sanomaan kummalla on enemmän hommia tehtävänä seuraavan neljän vuoden aikan. Kinkkinen tästä meidän projektista tulee, kun kummankaan päälajina ei juoksu ole. Eikä tässä kumpikaan ole juoksijaksi rupeamassakaan, kai? Suunnistuksessahan ei juoksuvauhti ratkase, vaan se, että kuka etenee mettässä rastiltarastille nopeiten. Ja hiihdossa tuntuu nykypäivänä ratkasevan se, että kuka harjottelee monipuolisimmin.