Hiihtelijä.

Joo tosiaan suunnistajakin on joutunu viimeaikoina tekemään suurimman osan harjotuksistaan suksilla. Lauvantaina 26km ja Sunnuntaina peräti 41km, koko viimeviikolle kerty pitkälti toistasataa kilometriä hiihtoo. 6,5km kirjasin hpk:hon juoksua, ja tämä yks juoksulenkki alkuviikosta, tiistainako se oli, sai aikaan akillesjänteen tulehduksen oikeeseen jalkaan. Että voi vittu, hiihtään pystyy mutta juosta ei. Lisäks on viikon pidelly pientä flunssaa, niin että ei tehoja ole uskaltanu ottaa ollenkaan. Elämä on siis tällähetkellä aika kituuttamista.

Eikä tua pk hiihtely muuta tee kun pidä läskit kurissa, näin se on nähtävä. Mahtavan rasva-aineen vaihdunnan kehittäminen on aivan turhaa, vittu, tehot ne on mikkä ratkasee. Ja niitä tehoreenejä varten on tehtävä tätä pk:ta jotta roppa jaksaa ne tehot. Näen siis pk:reenit pakollisena pahana tehoreenien viitoittamalla tielläni. Tätä ei ole hiihtäjä käsittäny, hullunkiilto silmissä painetaan pk:ta ja monipuolista neppailua tunteja keräille. Ilman minkäänlaista käsitystä siitä, että se pk harjoittelu ei ole itsetarkoitus. PK harjoittelu vain mahdollistaa todellisen harjoittelun. Kovan harjoittelun. En usko että hiihtäjä on koskaan tehnyt seitsemää kovaa harjoitusta kolmeen päivään, taikka 17 kovaa kahteen viikkoon. Minä olen, siksi kova olenkin (ollut).