Taikamatto

Mun juoksumattometrit ennen eilistä päivää n. 500. Tällä hetkellä ne on ehkä 15 000. Oikeestaan aika pakon sanelemana, ulkona pakkanen raatelee keuhkoja. Ihan vitun tylsää ku maisema ei vaihu. Tolta se tuntu aikasemmin. Tällä hetkellä on ehkä hiukan eri käsitys koko hommasta. Sehän on yllättävän hienoo juosta, vaikka matka ei etene ja ainoot äänet mitä kuulee on oma hengitys ja maton surina. Oma hengitys, sitä pitää osata kuunnella. Ei korvalla vaan ropalla. Roppa puhuu sulle hengityksen kautta ja tätä pitää osata kuunnella ropalla. Ja mitä enemmän hengittää sitä helpommin roppaa voi kuunnella. JOO näinhän se menee!! Mutta jos mukana on suksien narina tai joku muu hälyääni homma menee hankalaks, sen takia matto ja hiljasuus on hyvä. Voi vitti mitä paskaa. Mietin eilen juostessa, siis matolla, että on aika raaka veto tuo meiän testileiri, varsinki 5000m jannulle. Huhhuh. Eilen vetelin siis 4*2min, kolmen minuutinkilometrivauhdilla. Ei ollu lasten leikkiä mulle tuo. Tänää puolentunnin vauhtileikittely setti josta viimonen 15min 4min/km. Oli hauskaa. Kuuntelin roppaa, ei se paljoa sanonu, mutta kovaa yritti huutaa.