Neppi, neppailu, neppailija

Neppailija, se mä olen. Laji ku laji onnistuu, harrastan kaikkea. Kesän uudet lajit: Perhokalastus ja golf, siis GOLF ei mikään frisbeegolf, se on niin menneen talven lumii. On meinaan reikäpeli vähä hienompi laji ku mikään kestävyysurheilupelleily. Ei tuu hiki, eikä tee pahaa. Bägin ostin viimeviikolla ja parin pelatun kierroksen jälkeen voin taas kerran todeta kuinka lahjakas sitä onkaan pallopeliejen suhteen. Valkonen kuula nyt tuppaa lähtemään aika tarkasti sinne minne sitä yrittääkin. Helppoa kun sen osaa.

Tulin just suunnistamasta.. 4,5km, 1:16. ei jumalauta. sehän tekee noin 17min/km. Voiko hitaammin enää onnistua? Rasteja oli aivan liikaa. 17kpl, ei sitä pysty ku tihrustamaan karttaa ja kävellä tommosta syttyräää, yhtään ku vauhtia yrittää laittaa ollaan 50m ohi rastin. Nyt on jalat vereksellä, käyttääköhän ne kovat jotain pitempiä sukkia? Mun muistaakseni mietaa tais tulla kärjessä vaihtoon nylkyt jalassa joskus jukolassa.. Siitä huolimatta oli oikein mukavaa. Ja siitäkin huolimatta pysyn kannassani väittäessäni, että voitan ton toisen blogistin sprintissä, allekirjottaneen kotikaupungin ympyränmuotosesa asemakaavassa.

Heikompaa hävettäis lukea omaa nimeä lehestä viimiseltä sijalta, mulla se ei tunnu missään.

wallu

Ei meikäläisen ymmärrykseen oikein uppoo tuo kävely, mutta kova laji sekin tietty on. Kaverit kävelee 20km alle 4min/km vauhilla (ME vauhti 3:52/km), ja 50km ME on vedetty näköjänsä 4:17/km vauhilla, huhhuh.

2min kohdilla kuuluisat "konoset"


Samaan tapaan lens ittellä laatta Pogostanissa, tosin ei tarvinnu sormilla avustaa.

Hei sun heiluville, rauha sun roikkuville.

Tuo otsikko ei tarkota mitään, eikä liity mitenkään mihenkään.


Oli tosiaan rautiarastit Laipassa lauvantaina. Luuseroin.

Verrytellessä mahahölsky ja koitin heittää konosia, ei onnistunu. Läksin mettään, hätiköin ja hutiloin, otin pahasti pataan ekalla kolmella kilometrillä. Sitten rupes vatta prakaan, hölläsin vauhtia ja suunnistus rupes sujumaan. Jolkottelin maaliin mukavuus alueella, joka sekin oli varsin epämukavaa. Vaihoin kamat ja lähin kotio, loppuverrkoja ei kyenny tekeen, oli paha olo. Autossa, iski kumpikin pohje kramppiin, vasen pohje on edelleenkin yhtäpuuta. Merkillisiä nämä kesto krampit. No kotona näykin vähän perunaa ja totesin että ei pysty, oli PAHA olo. Menin sohvalle pötköttään jalat koukussa. Siinä viihdyinkin seuraavat viistuntia. Oli TOSIPAHA olo. Seittemä jälkeen illalla kykenin sitten syömään ja alottaan palautumista. Veljet kun on hienoo horkata, kunnon horkasta olikin jo liika pitkälti aikaa. Tappioo Tikkiin tuli rontti 12min, eli 1min/km. Negatiiviset jukola näytöt annettu, näillänäkymin luovun suosiolla jo kakkos joukkueenki paikasta.

Oli perjantainakin verrylenkillä vähä ongelmia, reilu kaks minuuttia kun olin juossu iski vattalihat kramppiin, mies meni linkkuun. Läksin kotia.

Tänään kävin pyörittelemässä reisiä fillarilla. Mukavaa hommaa hyvällä kelillä, tihkusateesssa kovalla tuulella ei niin kivaa. Mutta lenkin jälkeen on aina hyvä stimmunki.

Viikon reenit: 65km ja 10:24h

hyssssh!

Hiljasta on ku huopatussu tehtaalla. Kotona mädäntyminen jatkuu, ja kunto on selkeässä noususuhdanteessa. Hyvä niin, sillä juokolan juokseminen huonossakunnossa on aikamoinen pyhäin hävystys. Näillä näkyminen aika ei kuitenkaan ykkösjoukkueeseen riitä, mutta siihen kylläkin että juoksen kakkosessa ykkösjoukkueen juoksijaa kovempaa, kuitenkin pienellä varauksella osuuden suhteen. :P

Huomenna on näyttökisa jukolaan, maasto on tuttu ja täydellisesti hallussa, mutta matkaa saattaa olla vielä vähän tuhdisti, meinaan rontti 12km. Tuossa maastossa se meinaa juostuna matkana helposti yli 14km. Ja se taas meinaa sitä että tossu voi alkaa jossain vaiheessa painamaan, voipi olla että tulee eka kansallinen kisa mihin pakkaan geelit mukaa.

Eipä jaksa enempää nillittää.

Konpanssi

Kävin tossa suunnistamassa, jep. Kuntorastit, Honkaniemenkangas, Hamina. Suunnistus on aika mielenkiintosta, näin sen voisin sanoo tällä kokemuksella. Paskaa on se että kartalla ei oo kaikkea mitä luonnossa, siis kartat ei oo ajantasalla. Tällanen alottelija menee ihan lukkoon ku vastaan tulee joku polku tai hakkuuaukko mitä kartassa ei ookkaa. Toinen juttu on mikä pistää hiileks on se ettei muurahaisenpesiä oo kartalla, ihan älytöntä! Kolmanneks, mul ei oo nastareitä, enkä osaa käyttää kompassia, enkä tunne ihan jokaista karttamerkkiä. Vähän vituttaa myös se ku jalat on vereksellä. Muut ihmisetki häiritsee, eihän ne ees osaa suunnistaa, pitäs luottaa vaa itteensä eikä yrittää seurata muiden touhuja. Se äskeisessä suorituksessa oli kuitenki hienoa ku satuin kerran tulee ihan suoraan rastille, tuuria tai ei hienoa oli. Huomenna olis rinttiä tarjolla Kotkan saarella, hehe.

Viime viikolla juostut kilometrit 40 reenatut tunnit 12h. Juoksua, jalkapalloa, voimailuja, tennistä, pyöräilyä, 10 taimenaa, 9 lohta, 3 siikaa ja kaks kirree eli kirjolohta. Kalastuksia tai pallopelejä en kuitenkaa laske reeneiks, vois alkaa kyl merkkaa niitäki ylös. Lauantaina juoksin 5km lujempaa, ei kulkua. Tuntuku keuhkoissa olis ollu hiekkaa.

Viäläkin kramppaa.

Toissapäivänä lepo. Eilen pitkällä lenkillä juoksin viimeset 3km pohje krampissa.
Tänää kävin 50min samoilemassa mettässä ja tiputtelin muutaman rastilipun sinne tänne, iltarasteja nääs. Tuli vettä. Ei muuta


Viimeviikon reenit: 69,7km ja 6:21h Paska viikko kaiken kaikkiaan, ainoostaan yks kova reeni ja paljon kramppia. Kaks lepopäivääkin, aikamoista.

niksat

Tänään on kyllä sitten tehny mieli pötköpurkista aivan hulluna, vittu ku on kurjaa. Varsinki jos jää hetkekskään paikalleen ihmetteleen, kattoon televiissioo tai lukee lehtiä kahvin kera. Huhhuh, aivan jäätävää shaissee. Ei voi muuta sanoo ku että jos joku alottaa nuuskaa tykitteleen niin kannattaa alottaa sitten sillä asenteella että ei lopeta ikänä. On meinaan suhteellisen perseestä, tuo lopettaminen meinaan.

Tässä funtsituttaa että mitä reeniä on loppuviikolla ohjelmassa jos kapulat on siinä kunnossa että niillä ei voi juosta.

kramppaa

Lihakset kirraa aivan hulluna. Keskiviikkon piti helsinkissä nykiä kympin tv kova, jouduin keskeyttään 3km jälkeen ku vattalihakset kramppas. Veti aivan jäätävään linkkuun koko miehen. No ne krampit hävis pikkuvenyttelyllä ja sekin helpotti jo huomattavasti ku syke tippu alle 170 bpm. Eilen aamulla sitten herätessä huomasin että mullahan on oikeen jalan pohje aivan krampissa. Ja krampissa se oli vielä samanpäivän iltana ku nukkumaan menin. Vielä tänäkin aamuna anto pikkuramppia, lähdin siitä huolimatta toteuttaan keskviikkon kesken jäänyttä reeniä aamusta. Reeni suju ihan ok, lukuunottamatta sitä että työstin 7km tuosta 10km aivan helevetin kovaan vastatuuleen. Kyllä vitutti nulkata menemään ku tiesi että ois yhtähyvi voinu juosta sen lenkin toistepäin 7km myötäsee ja 3km vastaseen. Pitää jatkossa nuolasta sormenpäätä ennenku lähtee lenkille. Muuten suju kyllä mukavasti reeni, 40:10 meni tuohon 10km matkaan aikaa. Sykettä pidin siinä 5-10 pykälää alle anakin, tosin ei tarkkaa tietoo kynnyksistä ole, mutta vahva haju ainakin. Vikat 2min otin happoo reiteen kun virittelin loppukirin Kurmittavuoren mäkeen. Sitten normaalit nojailut polviin ja lähin tekeen loppuverkkoja. Ensin pariminuuttia kävelyä ja sitten rauhallista hölkkää ja sitten aivan JÄÄTÄVÄ kramppi pohkeeseen. Jotenkin könysin kotia, 3 tuntia oli aika huonoo jopa kävellä. Aivan yhtäpuuta tua pohje edelleenkin on. Saa nähä koska sulaa. Jännä juttu kun tua ei tuossa kovaa juostessa pamahtanu jumiin, pientä tuntemusta kyllä koko ajan oli, varsinkin ylämäissä.

Meinaa ruveta vituttamaan tämmönen kramppaaminen ja vaivasuus. Kroppa on yli herkässä tilassa.

Salmo salar

Joo kyllähän se niin on että Sahalahden Tahti on saatava pystyyn! Olis käyttöä uuden karhealle ja vanhoollisia metodeja jalostavalle seuralle. Ihan naurettavaa tommonen itteelleen todistelu, että "kyllä näitä mitalimiehiä meilläkin on" vähän sama asia ku se astronautti jonka sukunimi sattu olee Kopra, koko suomi presidenttiä myöten ylpeenä.

Mäki oon juossu kovaa, tai no kovaa ja kovaa.. Lauantaina 5km/18min hiekkatietä, pehmeää hiekkätietä, soratietä ja hiekkatietä höystettynä muutamalla mäellä. Sunnuntaina hölköttelin 20km, oli todella väsynyttä. Saatto olla edellispäivän puuhommilla osuutta asiaan.

Viime viikon reenit: 63km ja 15h. Tunnit sisältää myös kaiken hiihtoläpsyttelyn, jumpat ja muut neppailut.

Jääkiekon MM kultaa en oo juhlinu sitte hetkeäkää ja tämä on totta! Sylettää, suorastaan hävettää.

Ja sitte ite asiaan eli kalastukseen!! hehe. perjantaina 200 heittoa, lauantaina 200 heittoa. Meri on tyhjää täynnä, ei hauen haukea. Eilen Summanjoella, ei mittän. Tänään aamulla Siikakoskella, sama tahti. Paruski Harasoo veti vieressä perholla kovasti fiskaa, no siitä raivostuneena ostin sitte perhovehkeet samalla reissulla. Illalla Summajoelta 5 taimenta ja 5 lohta! JUMALAUTA! Harrastuksena urheilukalastus.

mehuseura

Huhhuh, edustus seurani hiihdonpuolella mehustelee Facebookissa sillä, että seura sai melkein kolme sm mitalia Nivalasta. Kyseessähän on siis tämmönen ihme shaisse ajattelu tapa, että jos edustaa toisessa seurassa juoksua ja toisessa hiihtoo, niin sitten juoksumitalit on melkein hiihtoseuran mitaleita jne.. Hyhhyh, taidan jättää ens talvena hiihtoseuran jäsenmaksun maksamatta, ei tuommonen toisten seurojen urheilijoilla mehustelu kiinnosta sitten yhtää! Vai että "melkein", ja paskat, yhdellä mitalilla on ainakin 250km matkaa tuonne mehuseuran maille. Onko se sitten melkein? Aika isolla pensselillä maalataan kyllä nyt. Hyhhyh.


Asiaan. Eilen oli pirttipäivä, niinku lappilainen joensuulainen asian ilmaisee. Käytiin torilla ihmettelemässä kun 100 000 ihmistä on päissään ja huutaa SUOMee!. Olihan kokemus, veti pohkeet jumiin. Tänään olikin vaikeeta päästä ylös ja ulos. Meni melkein puoleenpäivään kun vihdoin pääsin lenkille, 17km tossuttelin keskuspuistossa, oli mukavaa. Tänään tulee yhen reenin päivä kun ei oo saunaa minkä takia vois saunalenkillä käydä, eihän tuossa toisessa lenkissä mitään järkeä muuten olis. Huomenissa sitten aamusta tv kova ja illasta palauttavat tossuttelut.

mm, SM!

Suomi voitti jääkiekon mm kultaa. jes. Itseäni ehkä kuitenkin liikutti enemmän SiikaMartin SM- kulta Nivalan maastoista, vittu mutta on siinä kova äijä! Aivan huikee juoksu!

Lauvantaina kävin Viialassa juoksemassa 10km maantiejuoksun. Ihan mukavasti sen juoksinkin, varsin kunnon mukainen juoksu. Lämpötila oli mukava n. +13c, mutta tuuli oli aika pirun kova. Aikaa vierähti 37:47 hivenen hyytyvällä vauhdin jaolla, vitoset 18:37 ja 19:10. Alkuu lähdettii varsin kovaa, eka tonni 3:28, kärki ehkä 5s. kovempaa. Ite juoksin 4 hengen kakkos porukassa, kolmen kärki karkas heti ommille teilleen ja voittajan aika oli jotain 35:19. 3-5km paikeilla anto aivan jäätävää kylkipistosta ja siinä rupes keskeyttäminenki pyöriin mielessä, oli aika helketin tuskasta hetken aikaa. Onneks siinä oli se pieni ryhmä niin pystyin "lepäileen" ja oleen huolehtimatta vauhdinpidosta, ylämäet vedin pistoksen takia aivan jäätävässä linkussa, melkein kaksin kerroin. Kyllä se siitä sitten oikeni ja kunniallisesti maaliin pääsin. Oli kyllä mukava pikku kisa, hyvä tunnelma ja järjestelyt toimi mukavasti. Alustasta puolet oli asfalttia, puolet soratietä ja purua. Ja kaiken lisäks reitti oli virallisesti mitattu! Kaikki osallistujat sai jopa tavarapalkinnon osallistumismitalin kera. Ittelle napsahti varsin hyödyllinen kynttilän jalka.

Lauvantai illalla olikin melkoset kekkerit, pari tiukkaa etappia fillarilla ja paljon palautusjuomaa. Tuli juhlittua mm voitot etukäteen. Täytynee kuitenki tänä iltana vielä kauppatorilla käydä, lähden tästä kohtsillään meinaan Helsinkiin parinpäivän leirille. Tarkotus reenata jokunen päivä ilman ylimäärästä rasitusta, kattoa mitä roppa siitä tykkää.

Niin ja sitten vähän voin valottaa samaan syssyyn tätä blogin tarkotusta "ulkopuolisille" lukijoille. Tämän paskan suoltaminen tänne nettiin ei ole tarkotus hankkia mahdollisimman paljon lukijoita. Tämähän on lähinnä kanava minun ja hiihtäjän väliselle nokittelulle ja ajatusten vaihtamiselle. Mutta kyllähän näitä tekstejä tänne on kirjotettu sillä mielellä että niitä muutkin lukee, niin että jatkakaa vaan rauhassa lukemista. Lukijat toimii tavallaan todistajina tälle meidän projektille. Ja onhan meidän tavotteet niin kovat, että kaikkien halukkaitten täytyy saada tietää meidän matkasta kohti määränpäätä. Ja siitä kuinka perseestä intissä oli.

Viikon reenit: 104.4km ja 10:10h

Myydään sisäänajetut sauvakävelysauvat

Vittu mäkään ehtiny lukee sitä toista shettiä! Suurella antaumuksella raapustetaan tekstiä tänne ja joku kehtaa vielä varastaa näin huonoa tarinaa. En luota yhteenkään hevonvitunliskoon! Epäilen biligeitsiä tai amnesti intternationalia. On tää maailma vaan niin sekasin. Esim. aikuisista miehistä tulee ku pikkulapsia jouluna sillon ku Suomi tasottaa pelin yhteen yhteen Länsi-Tadzikistania vastaan jääkiekon MM-kilpailuissa. En vaa tajuu. Lajin MM-kisojen aikaan maailman parhaat pelaajat pelaavat omaa sarjaansa lätäkön toisella puolella. Missä muussa lajissa toi on ees mahollista? Kaikkein naurettavinta tässä hommassa on se että aikuiset suomalaiset miehet huutavat kurkku suorana koti sohvilla tälle teatterille! Herätkää nyt oikeesti, eihän kendoa ees pelata ku about kymmenessä maassa puoltosissaa. Ja samaan aikaan radiossa kehataan keskustella kilpajuoksun vaarallisuudesta ja siitä että pitäiskö se kieltää, ku hooceeärrässä kuoli vanhempi miesjuoksija viimemetreillä. . .

Tosiaan oli hyvät aamulenkit mieheen eilen. Mulla 15km, suunnistaja veti reilu kakskybää. Muutama sana vaihettii omista fiiliksistä sen jälkee, tuntu tosi hyvältä ku molemmilla oli helketin hyvä viilinki päällä. EUFORIAA! Eilisen lenkin aikana tajusin lopullisesti sen mitä suunnistaja on toitottanu pitkän aikaa. Sauvakävely on turhaa. Minkä takia hiihtäjät harjottelee sauvakävellen? Ei jumalauta, monta sataa tuntia sitäki tullu jauhettua. Neki tunnit ku oisin juossu. Eihän SK mitään kehitä, paitsi hitautta niinku on sanottu! Sen takiahan mä reenaan että mä kehittyisin mut enmä hitaammaks haluu tulla. Ensin alko vituttaa ku lopullisesti tajusin homman nimen, loppujenlopuks vaa nauroin, taisin nauraa jopa ääneen. Sen kun ois joku nähny, nuor juippi keskellä korpea juoksee ja nauraa. hehe. Juhannuksena laitan sauvakävelysauvat kokkoon ja nauran vielä kovempaa.

SK JA JK, noita lyhenteitä ei mun harjotuspäiväkirjasta enää löydy.

Tänään juoksin 2km salille, tein 12000 vatsaa (ei tätä kukaan usko) ja juoksin kotio. Huomenna fiiliksen mukaan juoksua, sunnuntaina pitkä. Taitaa tulla yli 60km tällä viikolla.

kuakasta varsi katkes.

Nyt vituttaa. Vittu. Vittuhen kettu. Kaks viimesintä tekstiä on hävinnny. Vittu kadonnu, kadonnu internetistä? Voiko vittu mikää kadota netistä, minne ne menee ku ne katoo? Hä.? Kyllä sapettaa, oli viä niin hyvää settiä, varsinki se teksti fiiliste vertailusta aamulenki jälkeen.

roppa eli ruho, nääs.

Hiihtäjä tossa valitteli että sen roppa menee solmuun kuumuudesta, sykkeet huitelee lenkeillä "hevonperseessä". Mulla on vähän erilaiset fiilikset ollu, aika tarkalleen päinvastaset. Toki on aurkinko imeny nestettä ropasta aika tehokkaasti, koko ajan on täytyny juoda. Mutta mun roppa on aivan väsymätön! Vitti, tälläviikolla joka aamu ollu ennen seittemää tikkana pystyssä ja aamun reeni on ollut tehtynä jo ennen kymmentä. Sitten on ollu tapana vähä kaffetella ja ruveta ryykimään muita hommia, esim halkoja, joita on jokunen kymmenen kuutioo tullukkin tällä viikolla tehtyä. Sitten siinä neljän jälkeen himaan huikoon, ja taas hommia, mitä ikinä vaan on keksiny tehä. Sitten siinä seittemän jälkeen saunalenkille, lenkiltä suoraa saunaan, saunasta suoraa iltapalalle, iltapalalta hampaiden pesun kautta nukkumaan. Ja seuraavana päivänä sama ralli. Vitti mä sanon, roppa on ihan sekasin. Tähän asti oon ollu illan virkku aamun torkku, mutta nyt on hommat ihan toisinpäin. Ja sitten se on viä jännää että koko ajan pitää tehä jotain, ei siedä olla ollenkaan paikallaan. No mikäs tässä, porskutetaan ny välillä tälläin.

Nuuskan tilalla on nyt purkka pussi, ihan normi sylitoolia. Ja välillä on mukava heittää sisu pastilli sekaan. Pääasia että on jotain "ylimäärästä suussa", se helpottaa kummasti, näin se on nähtävä.

11/5

Mietin tänään että en oo opiskelija, enkä työtön, enkä varusmies, enkä eläkeläinen, eikä mulla oo ees töitä! Mikä sit oon? MIÄ EN OO MITÄÄN!

Se on hianoo ku voi juosta pelkät munarit jalassa, MUTTA keskipäivä kuumuus ei sovi (vielä) mulle. Eilen päivällä 10km, tänään 15. Aevan sairaalloinen olo tulee. Sykkeet huitelee jossain hevon pertseessä. En oo huonossa kunnossa vaan se johtuu kuumuudesta, näin voin ittelleni rehellisesti valehdella.

Kilo kuivii rupii vai litra räkää?

Juuri näin meni viime viikko. Olin käytännössä koko viikon pois sosiaalisen median ja muun paskan luota. Ai että teki hyvää kattella 4 päivää aurinkon laskua laiturin nokasta. Pikkasen myös reenailin siinä ohessa. Viikonloppuna poika sauno ja rellesti..

Munahölkän jälkee vatta oli siis pökissä, pahasti. Suijankosken juoksu ja Hamina puolimaraton jäi tästä syystä väliin. 30 onnetonta kilometriä sain kyseisellä viikolla kasaan. Ja lupasinhan myös että käyn suunnistamassa. No koitti vapunpäivä, kisapäivä siis. Valmistautuminen oli menny edellisen illan osalta nappiin. Energiaa oli ropassa. Saavuin kisapaikalle klo 17 eli siihen aikaan millon saa liikkeelle lähteä. Voi vittu mä sanon. Eihän sielä ollu ristinsielua, tyhjää täynnä. Tuli fiilis että mua on kusetettu! Suivaantuneena heitin virvelin paksii ja lähin joelle kalaan. Illalla luin lehdestä että kuntorastit klo 12... joo.

Tänään kävin pyöräälemässä 60km. Oli yllättävän nihkeetä, johtunee vastatuulesta. Äsken kävin narraamassa haukee, yhen kilon sain veneeseen. Paras hetki oli kuitenki se ku näin hauen nappaavan lokin! Ei lokki parka ehtiny kissaa sanoa ku oli kidassa. Hienoa! Tällä viikolla juoksen 60km se jos joku on varmaa. Pitäs varmaan juosta joku päivä vähä kovempaaki?

odottavan pitkä on aika

Turha taitaa olla odottaa, meinaan hiihtäjän tekstiä tänne blogiin. Oishan se mukava että sekin avautus vähän säälittävästä elämästään, ei menis ihan monologiks. No mutta voin kirjottaa vähän sen puolesta.

Viimeviikolla se oli ollu saaressa, kalassa, ei saanu yhden yhtä siika. Pari affenaa ja kuhaa kuulemma. Soppakalat vaan. Torstaina se sieltä kotiutu, ja perjantaina se lähti tänne pohjois-hämeeseen, tohon ihan 15km päähän meän mäeltä. Ja mie lähin perjantaina hiihtäjän nurkille, vittu mä sanon ku komeesti vaihettiin paikkoja viikonlopuks. Hiihtäjä ryyppäs kaks päivää täällä hämeen helmassa ja mie reenasin kolmepäivää tuola hiihtäjän konnuilla.

Vittu mitä paskaa tämäkin.


Viimeviikon reenit kirjattiin lukemiin: 6:12h 51.2km

Tio eli 10.

Tiomila oli ja meni ja sielähän minä kakkosen jokerina ja sosiaalisuunnistajana heiluin menossa mukana. Osuudeksi manageri tarjoili 5. eli 8km yö pätkää, minä tosin heivasin isomman lampun verrytellessä pois ja läksin pelkällä pikku ledillä, oli meinaan suhteellisen valosaa jo siinä aamu neljän persiissä kun metsään läksin. Meikäläisen valmistautuminen suju aivan täydellisesti, ideana oli väsyttää ja ressata kroppa aivan pökkiin jo hyvissä ajoin ennen kisaa. Siksipä otin perjantaina 5x600m/300m intervalleri setin Sahkun urheilupyhätön tiilimurskeella. Jokunen lukija saattaa pitää tuota varsin kevyenä harjotuksena, mutta mulle se ei sitä tällä hetkellä ole. Oli meinaan aivan helvetin tuskasta pukata noita vetoloisia, anto törkeetä vatta, kylki ja olkapää pistosta ja happi ei liikkunu mihinkään. Tuntu ku olisin hengittäny suunkautta suoraan nenästä ulos. Masterplan oli alottaa 2:12 vauhdista ja siitä tiputella aikoja sopimoilleen siten että vikassa otetaan päivän kunto selville. Päivän kunto kuitenkin selvis jo ekan vetoloisen puolessavälissä kun 300m väliaika huudettiin kentänlaidalta 1:07. ja meikäläisellä oli hapot reisissä. No setin sain kuitenkin jotenkin nytkyteltyä läpitte, ja vikan ahistin 2:03 paikkeille. Kyllä pisti mietityttään onko mitään järkeä juosta tämmösillä vauhdeilla tämmösissä kivuissa.

Pe-La yön nukuin tarkotuksella huonosti ehkäpä 5 tuntia torkahdin laivassa vaikka vaaterissa vietinkin melkein 8 tuntia. Lauvantai aamupäivästä tutustuin justen Tullingeen 6.5km verran. Oli komea paikka. Sitten pitsat naamariin ja parituntia unta, näillä päiväunilla varmistin sen että ennen omaa osuutta en saa varmasti nukuttua liikaa. Loppupäivän köppäilin ja seurailin naisten viestiä ja koetin jopa nukkua. Unta otin ehkä puoltoistatuntia välillä 23:30-01:00. Sitten ponkasin ylös ja keittelin aamupuurot ja läksin valumaan kisakeskukseen päin. Väsytti aivan vitusti ja tiesin jo tässä vaiheessa valmistautumisen menneen nappiin. Mukavasti jännitti kun sain kartan käteen, suurviesteissä jännittää aina, pääsi sinne mettään sijalla millä hyvänsä ja joukkueessa missä hyvänsä. Se on hienoo. Lähtökiihdytyksessä rupes hymyilyttään, tossu pyysi mukavasti ja happi kulki muuallekkin ku nenästä pihalle. Innoissani pidin aika vauhtia ekat 3km, sitten piti rauhottaa, vatta rupes leipoon kiinni ja en sitä vauhtia olis maaliin asti jaksanu muutenkaan. Pötsi ei kuitenkaan pilannu juoksua kokonaan, välillä piti vetää pienessä kumarassa ja piereskellä menemään. Suunnistus oli suurimmalta osin gripissä, aina kun oli enemmän lössiä edessä tai takana tuli virhe, välillä mentiin sinne minne porukka meni ja välillä porukka meni sinne minne minä menin. Pummi sarakkeeseen kirjattiin tyhmiä virheitä 2-3min verran, ja pitkä väli olis ilmanmuuta pitäny vetää oikeelta polkuja pitkin. Kuitenkin yli-inhimillistä venymiskykyä osoittaen pesin ykkösjoukkueen juoksijan osuusajoissa 14 sekunilla. En siis valitettavasti tällä kertaa lunastanut juoksullani kakkosjoukkueen paikkaani.

Paluumatka laivalla meni taas perinteisen kaavan mukaan. Uutuutena oli diskon tanssilattialla vahvasti ja useaan kertaan haissut paska. Oli kyllä aika tujut ödöörit, liekö joku paskonu housuunsa siinä rytkeessä.


Viikon reenit kirjattiin lukemiin 5:56 ja 55,6km. Kohta ollaan montussa.