Vuodatusta

Voi vittu mä sanon. Tämmösellä hetkellä ku tarttis kaverilta tukea ni ei, eihän sitä tuu. Täälä lyötyä lyödään ja vielä selän takana. No ei mitää, antaa tulla vaa. Kyllä mä kestän. Itku silmässä, hampaita kiristellen. Ei oo helppoo. Sprintin huonoutta voin sentään puolustella sillä että en todellakaan oo mikään rintteri, siis suksilla. En millään tapaa. Puhas diiseli. Ihan läpällä kerran talvessa semmosen vaan hiihdän. Mutta eilinen keskeytys, säälittävää. Eivaan oo vauhtia, tai on mutta ei semmosta millä kilpaa hiihdetään. Ei oo vauhtia, ei oo happoa. Hiihto ei tunnu miltään, ei edes kovin pahalta vaikka lyö menemään täyellä tulella. Ei oo mitään mieltä ylentävää puuhaa yrittää keikkua jonku sellasen perässä joka on ollu muina talvina silkkaa paperia. Vessapaperia mulle. Paskassa kunnossa. Aerobinen kunto on surkea taikka olematon. Sitä ei oo malttanu tehä tarpeeks. Kesällä ku sitä ei päässy jostain kumman syystä hirveämmin tekemään niin syksyllä sitä mietti että myöhästä se tässä vaiheessa enää on alkaa jotain pohjia valamaan. Alkutalvesta kunto oli kuitenkin jollain tasolla ja sillä mallilla että suksi vois jopa liikahtaa. Yks kilpailu herätti toiveita. Se lento loppu sitte lyhyeen. Joulukuun puolesta välistä pari kuukautta käytännössä ilman reeniä, kipeenä. Tuohon sisälty myös kahen ja puolen viikon "pakkolepo". Ja tässä sitä nyt sitte ollaa. Aivan helvetin syvällä suossa. Nyt pitää vaan rauhottua. Hiljaa. Hiljaa pitää mennä. Näin se vaan on nähtävä. Ja tosta "valmistautumisleiristä" sen verran että lomaahan anottiin vaa sen takia ettei tarttis tuola paskaläävässä olla. En mä näihin skaboihin panostanu yhtään sen enempää ku maakuntaviestiinkään.. Joo ja kaiken tän masennuksen päälle oon myös kuullu parilta eri taholta että en tuu alittaa kahta minuuttia ikinä. Mun puolesta voivat haistaa pitkän paskan. Tähän loppuu pitäis varmaan sanoo, niinku tapoihin kuuluu, että ei oo ku suunta ylöspäin mutta enpäs sitä sano. Asiat vois olla huonomminki. Täähän on vaa urheilua. Ei muuta. Kiitos.

No niin, väärässä olin. Meinaan väitteessäni, että hiihtäjällä ei voi olla tuon sprintin jälkeen suunta kuin ylöspäin. Niinhän siinä kävi, että hiihtäjä meni ja keskeytti 15km tänään. Dilledong, ettenkö sanois. Tässä vaiheessa en voi suositella muuta kuin suksien ja monojen naulaamista kämpän seinään.

"Ei jaksa. Ei kiinnosta. Vituttaa. Paskassa kunnossa minkäs teet. Jos tän homman ottais vakavasti vituttais rankasti" Hiihtäjän kommentit sen jälkeen kun ehdotin lohduttavaa baarikierrosta. Ei sitten, otan itse.

Milenkiintosta seurattavaa, nuorten halli sm:t pyörii viikonlopun liikuntamyllyssä. Tuloksia. Huomion arvosta on, että hiihtäjä ois runnonnu ronssinkylkeen alle 2min kasisatasella 17 vuotiaissa. 19 vuotiaitten 3000m juostiin kanssa tänään, mutta ei niitä tuloksia kyllä tuolta sivuilta löydy. Huhu kuitenkin kertoo että hopeinen mitali tuli kangasalle. Onnittelut siitä Siikikselle.

Itsekin tänään urheilin, juoksin 5,5km korttelireenin tampereen lähiössä nimeltä Hallilla. Aika turhanpäiväinen reenihän tuo oli, jalat on aivan jäätävässä tukkeessa torstain punttireenistä ja muutenkin aika heikkoja aikoja elelen. Ja vieläpä tuola Hallilassa olen elämäni aikana jonkun satakilometriä varmaan juoksennellut, että juostessa ei karttaa juurikaan tarvinnut vilkuilla. Mutta faktahan on että alistin, virallisiin tuloksiin en päässyt kun ei emittiä ollut mukana, mutta oman kellon mukaan ei minua nopeampia suunnistajia radalla nähty.

Hiihtäjästä maileri.

Viikolla, olisko ollu tiistai tai keskiviikopäivänä zättäsin hiihtäjän kanssa, puhuttiin paskaa ja hiihtäjä totesi, että ei voi tv kovaa tällä viikolla tehdä, sillä hän keskityy tulevana viikonloppuna oleviin hiihtokisoihin. Viikko mentäisiin kuulemma hiihdon ehdoilla.
Ja tosiaan, hiihtäjä osallistuu tänä viikonloppuna keuruun scandinavia cuppiin. Panostus kyseisiin kisoihin on kova, jopa niin kova että hiihtäjä anoi viikon loman intistä valmistautumisleiriä varten. Perjantaina tämä hurja taistelija osallistuin sprinttiin, ja menestyis jäi ehkä hieman odotettua heikommaksi. Karsintaan meinaan osallistui 32 hiihtäjää josta jatkoon pääsi 30 hiihtäjää, ja niinhän siinä kävi, että hiihtäjä valitettavasti karsiutui niukasti, sijoitus oli 32. Tuosta lomalapusta vielä sen verran, että luutnantti oli siihen kirjoittanut, että pitää tuoda jälkikäteen todistus kisaan osallistumisesta. Mahtaako hiihtäjä viedä luutnantille kopion kisan tuloksista? Jos vie, niin saattaa olla urheilukommennukset aika tiukassa jatkossa.
Täytyy seurata mitenkä tänään menee, tuosta ei ole kyllä suunta kuin ylöspäin.

Tätä pitäisin jo jonkinlaisen taivaan merkkinä, hiihtäjän tossu pyytää sileellä paremmin ku suksien kanssa. Hiihtäjästä tulee maileri.

Keuruunkisojen tulokset.

jep.

Jou 1.2

Aika tarkalleenottaen noin reilut kuusvuotta sitten pikkukilli poika rupesi urheilemaan. Valitsi lajikseen suunnistuksen koska vyssiikkaa ei riittäny tasasella kirmaamiseen. Siinä sitä sitten oltiin, jumalauta, teinipoika joka ei elänyt teini-ikää. Meinaan poikahan rupesi harjoittelemaan, ja eihän siitä teinien turhanpäiväsestä vittuilusta muulle maailmalle mitään tule, kun harjoittelee. Meni vuosi, meni toinen. Poika kehittyi, vuonna 2005 sm pitkillä napsahti heti plaketti, sijan ollessa 4. Ja viestissä runnottiin ronssnikylkeen. Voi veljet. Poika sai enemmä isteluottamusta, managerin sanat "onnistumiset luo onnistumisia" piti paikkaansa, ja pitää vieläkin. Sitten tietty poika harjotteli enemmän ja paremmin, paikat ei vaan kestäny, keväisin oli aina jotain kränää. No poika otti soirot kuin mies ainakin. Ja työ tuotti hedelmää, tosin aika pieniä hedelmiä, ehkäpä viinirypäleitä. Syksyisin SM-pitkillä oli aina kovaa kaulassa, tosin plaketteja, mutta nekin lasketaan. Vuosi ensinmäisen SM mitalin eli viesti pronssin jälkeen pojalla oli kaulassaan hopeinen lätkä. Ja tästä vielä vuosi eteenpäin jo kultainen. Talvet poika työsti pitkiä lenkkejä yksinään helvetin pimeitä sydän-hämeen metsiä koluten ja valoi, nimittäin kuntoaan. Jossain vaiheessa rupesi sydän-hämeen pimeys vituttamaan siinä määrin, että poika lähti etelään. Eka leiri Liettuassa, sitten Espaniassa, Italiassa, taas Espaniassa, Portugalissa, Tanskassa ja kesäsin mentiin pitkin pohjoismaita, Norjaa ja Ruottia ristiinrastiin. Siinä rupes rahaa palamaan, ja poika olisikin ollut elämäntapansa kanssa ongelmissa jos ei olisi tukea vanhemmiltaan saanut. Kun homma rupesi menemään oikeasti vakavaksi kuvioon astui ulkopuolisia rahoittajia, ja poika sai jatkaa sitä mistä piti; eli harjoittelua. Herran vuonna 2009 poika ja hänen valmentajansa tekivät päätöksen; oli aika aloittaa juoksuharjoittelu. Tuhannet kilometrit rupesivat hallitsemaan pojan elämää, vieden siltä välillä tyystin pohjan, mutta lopulta poika hallitsi kilometrejä ja tikki oli tosiasia. Tässä vaiheessa tarinaa ollaan päästy jo kevääseen 2010 ja pojan josta ajansaatossa ja kilometrien kertyessä oli kasvanut nuori mies, oli aika ottaa soirot pois kuleksimasta. Eli poika joutui tikissä telakalle, ja se jos mikä on vittumaista. No, kun poika pääsi taas liki kolmenkuukauden jälkeen harjoittelemaan, ei tätä euforiaa kestänyt kuin vaivaiset kaksi viikkoa ja 160 kilometriä, sillä Suomen valtio päätti puuttua peliin. Oli pojan aika astua armeejaan suorittamaan asevelvollisuuttaan. Ja pojan uudet esimiehet ottivat tämän suorittamisen suhteellisen vakavasti.. Suomen valtion omistama urheilijapoika oli valtiolle hyödytön, siispä urheilija väsytettiin ja ajettiin loppuun ja hänesta alettiin uudelleen muokkaamaan sotilasta josta tulisi olemaan valtiolle suurta hyötyä. Pojan koneesta rupesi kansi vuotamaan ja paineet katoamaan, kone ajettiin hiljaa mutta varmasti sammuksiin Suomen ammattitaitoisten virkamiesten toimesta. Kunto romutettiin ja heitettiin turhana pois, esimiesten mielestä poika oli ilmeisesti liian hyvä kuntoinen ollakseen normaali sotilas. Vuosien työ ja tuhansien ja taas tuhansein eurojen panostukset valuivat hukkaan, jo puolessavuodessa kaikki oli mennyttä, kaikki. Käteen jäi luu.

Jokkerin ventti

Kuntopallot, abrevolutionaiserit, kymstikit ja ynnämuut humpuukit nurkkaan. Tilalle Jokkerin ventti. Juoksumoguli Jouko "jokkeri" Elevaaran muinoin 70-80 luvulla kehittämä 21 liikkeen kuntopiiriä.

"Jokkerin ventti on äärimmäisen tehokas ja monipuolinen lihaskunnon kehittäjä. Vain harjoitteluun lujasti sitoutuneet ja voimakkaan tahdon omaavat urheilijat pystyvät viemään "Ventin" kovimmat ohjelmat läpi. Harjoituksen jälkeen on ohjelman nimenmukaisesti ventti, mutta annamme takuun: suorittamalla "Ventin" ohjelman mukaisesti 10 kertaa lihaskuntosi paranee lähtötasostasi riippuen 10-50%"

Ja tätä tehdään kesällä auringon alla vasta ajetussa keskiympyrässä.

Jou

Nuori poika aloitti rakentamaan taloa noin kuusivuotta sitten. Tarkotuksena oli tehdä kaikki kunnolla alusta alkaen. Ensin kaivettiin perustukset ja samalla tehtiin viemäri, vesi ja sähkö johdoille vaurakset. Pohjien päälle ruvettiin tekemään kivijalan valumuottia, pelkän valumuotin teko ja raudoitus työt kesti vuoden päivät ja rahaa paloi tässä vaiheessa jo paljon. Onneksi poika sai tukea vanhemmiltaan. Sitten aloitettiin valamaan, perustusten valaminen kesti pitkään, melkein kolme vuotta. Se vaati pitkää pinnaa erinäisistä vastoinkäymisistä johtuen, tässä vaiheessa poika sai jo tukea ulkopuolisilta tahoilta jotka uskoivat pojan tekemiseen ja talon valmistumiseen. Poikakin uskoi. Pojasta kasvoi rakentamisen lomassa nuori mies, mies jonka elämä pyöri pelkästään keskeneräisen talon ympärillä. Pikkuhiljaa rakennus alkoi nousta harjakorkeuteen, kaksivuotta sitten talo sai tiilikaton ja seiniin säävuoren. Sisätiloissa silti oli paljon tehtävää vaikka talo ulospäin rupesi jo valmiilta näyttämään. Seinillä oli pelkät cybrokki levyt ja lattia oli vain karkeaa petonia. Poika väkersi talonsa parissa rakkennusmestarinsa uusin opein ja valmista alkoi syntyä nopella tahdilla. Vuosi sitten talvella taloon saatiin ikkunat ja ovet paikoilleen ja putkitöiden valmistumisen myötä taloon saatiin lämmitys. Samalla ulkopuolisten tahojen tuki kasvoi, jotenka nuoren rakentajan ei tarvinnut huolehtia enään jatkuvasti rahoituksesta. Keväällä kuitenkin rakentaminen keskeytyi työtapaturman takia pariksi kuukaudeksi, tällöin ei rakkennus edennyt suuntaan taikka toiseen. Kun poika vihdoin kesällä sai itsensä kuntoon hänen oli keskeytettävä työt kokonaan. Suomen valtio päätti puuttua peliin. Lähes valmistalo sai purkutuominen puutteellisten rakennuslupien, sekä rakennusmääräysten laiminlyönnin johdosta. Tämä oli silkka oikeus murha. Kuin Stalin konsanaan, valtion virkamiehet pakkosiirsivät pojan pois lähes valmiista kodistaan ja jyräsivät talon maantasalle. Korvauksia ei herunut mistään suunnasta, poika oli menettänyt kaiken. Kuudenvuoden uurastus oli valunut hukkaan, tuhansien ja taas tuhansien eurojen panostukset olivat tiessään. Käteen jäi luu.

Jännäkakka ja maharipuli

Edelliseen tarkennusta. Tän päivän aamupäivä kokonaisuudessaan sujui jotakuinkin näin:

06:45 Herätys. Pieni väsy, vasen pohje hiukan jumissa eilisestä matto vedätyksestä.

07:15 Aamupala. Puuroa ja pullaleipää. Hiljasta poikaa, muutama sana tulevasta reenistä. Tarkotuksena takoa tv kova. 7,5 km. 4min/km

08:00 Pötköt ylälauteille. Viimeistään tässä vaiheessa pieni paniikki ja vatta sekasin. 1,5h starttiin. Jännitystä.

08:30 Reenikledjuja päälle. Pitkistä housuista tehtiin lyhyet. Sisällä on kuuma. Suunnistajan 5. suolentyhjennys.

09:00 Jännitys muuttunut peloksi. Puhetta jopa kanttaamisesta. Selitys keksitty valmiiksi -kengät

09:15 Pari tonnia verkkaa. Sylkiastiat ja rokki on asetettu kohdilleen. Ei kuulu puhetta.

09:40 Pelko on poissa, juoksu kulkee (mulla) suunnistajalla vaikeuksia, kuuleman mukaan pistos. Ruuvaan lisää vauhtia.

09:50 Matto näyttää vauhdiksi jo 3:20. Naurut sille. Hikinoro ja vauhtia lisää.

10:00 Reeni ohi. Läähätystä. Orgastinen fiilis. Märkä selkä liimautuu painitatamille. Molemmat hymyilee.

Sillä viisiin.

Aamulla tempasimme hiihtäjän kanssa 7,5km varsin vauhdikkaasti matolla. Ekat 6,5km 4min vauhtia ja vikat viissataset 3:30 ja 3:00 vauhtia. En kyllä jumalauta tiedä kuinka tarkalleen nuo kuntotalon juoksumatot on kaliproitu, ei meinaan tuntunu vauhdit juuri millekkään. Mitään muuta en tällä viikolla olekkaan urheilun hyväks tehny. Alkuviikon päivystin ja istuin mettässä nuotiolla.



Hevoskuuri.fi avattiin tänään!



Noin.

Taikamatto

Mun juoksumattometrit ennen eilistä päivää n. 500. Tällä hetkellä ne on ehkä 15 000. Oikeestaan aika pakon sanelemana, ulkona pakkanen raatelee keuhkoja. Ihan vitun tylsää ku maisema ei vaihu. Tolta se tuntu aikasemmin. Tällä hetkellä on ehkä hiukan eri käsitys koko hommasta. Sehän on yllättävän hienoo juosta, vaikka matka ei etene ja ainoot äänet mitä kuulee on oma hengitys ja maton surina. Oma hengitys, sitä pitää osata kuunnella. Ei korvalla vaan ropalla. Roppa puhuu sulle hengityksen kautta ja tätä pitää osata kuunnella ropalla. Ja mitä enemmän hengittää sitä helpommin roppaa voi kuunnella. JOO näinhän se menee!! Mutta jos mukana on suksien narina tai joku muu hälyääni homma menee hankalaks, sen takia matto ja hiljasuus on hyvä. Voi vitti mitä paskaa. Mietin eilen juostessa, siis matolla, että on aika raaka veto tuo meiän testileiri, varsinki 5000m jannulle. Huhhuh. Eilen vetelin siis 4*2min, kolmen minuutinkilometrivauhdilla. Ei ollu lasten leikkiä mulle tuo. Tänää puolentunnin vauhtileikittely setti josta viimonen 15min 4min/km. Oli hauskaa. Kuuntelin roppaa, ei se paljoa sanonu, mutta kovaa yritti huutaa.

etelässä on pienet vehkeet, lapissa kasvaa kyrpä

Tultiin takasin kotiin, säkylään. Kävin hiihtäjän kanssa juoksemassa ehtoolla 8km ilman akilleskipuja. Kolmeviikkoo se otti, akilles soiro. Hiihtäjä kehuu tuossa vieressä että oli mieletön kulku aamupäivän hiihtoreenissä, mutta juoksu ei kulje vittu minneen. Mutta varsinainen juoksuharjottelu alotetaankin vasta viikolla 13, kun pv:n kisoista on käyty keräämässä kovat kaulaan. Viikolla neljätoista me jo sitten kotiudutaankin, jollonka harjottelu täytyy keskeyttää pariksi viikkoo erinäisten muiden rasittavien aktiviteettien takia. Toki sillonkin taotaan jo yli 70km viikkoja, jotta toukokuussa 100km viikot on jo peruskauraa. Jonkinlainen testileiri järjestetään toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa, todennäkösesti Suomen Sao Paolossa, eli Porissa. Tarkotus on testata lähtötasot kaikilla mahdollisilla matkoilla, maileri vetää 200m, 400m, 800m, 1000m, 1500m 2000m ja 3000m. Vitosen miehellä testisarja on; 800m 1000m, 1500m, 2000m, 3000m, 5000m ja 10000m. Kympin juoksen tiestöllä, ei jalat sitä kestäs tartanilla. Leiri kestää kaks viikkoo, ja joka toinen päivä nyitään testi ja joka toinen viilataan.

Näkety-Slongi

Viinipullo 70senttiä litra

Nyt ollaan! Emmä kyllä ymmärrä että missä me ollaan ja mitä me täältä haetaan. Todennäkösesti jossain päin länssuomea. 10 neliömetrin parakissa. Ja reenataan hiihtoa. Miksi! Meiän tarttis olla etelän auringon alla hakemassa väriä pintaan. Ei täälä tuo suunnistajan akilleskaan parane. Lämpöä se vaatis. Lämpöä, ja halpaa viiniä.

Joo tosiaan siinähän lukee että track & field, vittu.

TJ 60

Viimesinä neljänä tai viitenä keväänä olen viettäny viikosta kahteen viikkoon leiriä jossain etelässä. Joinakin keväinä kahteenkin eri otteeseen, esim viime keväänä kaks viikko portugalissa ja reilu viikko tanskassa. Se antaa uskoakseni aika ison etulyöntiaseman niihin verrattuna jotka viettää koko talven Suomessa ja tekee syksyllä lenkit vesisateessa ja kurassa, keskitalvella helvetin kovilla pakkasilla ja liukkailla teillä, ja loppukeväästä taas vesisateessa ja sohjossa. Pelkästään se piristys jonka itse henkilökohtasesti saan siitä että pääsee helvettiin täältä pimeydestä ja kylmästä on hyvä syy lähteä leirille etelään. Se on niin taivaallinen tunne kun pääsee sulalle juoksemaan ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen.
Tänä keväänä tyydyn katselemaan kuvia menneiden talvien etelän leireiltä. Ei sillä etteikö intistä olisi lomaa saanu, tässä tilanteessa ei etelään lähteminen vaan kovin järkevää olisi ollut. Juoksu kilometrit kun on melkein nollissa viimeisten 10 kuukauden aikana. Jos näillä pohjilla etelään lähtis joutuis todennäkösesti siirtymään kuivatelakalla kesken leirin, joku paikkahan siinä väkisin hajois. Rallatelluks se menis. Eikä paskassa kunnossa etelään lähteminen ole myöskään kustannustehokasta, tikissä pitää olla jo ennen kun lähtee. Kovassa kunnossa jaksaa sen kaks viikko hyvin harjoitella, paskassa kunnossa kone menee helposti punaselle jo viikossa.

Sitten toi hiihtäjä meni tilaamaan piikkarit, hehheh. Meni ja tilasi jokkut yleispiikkarit, porukka vissiin käyttää tota mallia enemmän korkeushyppykenkänä kun juoksupiikkarina. No ei se mitään, vuodelle 2016 on kuitenkin hommattava kunnon tossut, semmoset millä alle 2 minuutin on mahdollisuus mennä. Nuilla piikkareilla ei yli 400m vetoja oteta, jaltahan siinä hajoaa. Ens kesänä on ohjelmassa ainakin kerran viikossa henkeseleitä, ilman kenkiä. Oppii hiihtäjä käyttään siinä nilkkaa. Tosin tällä hetkellä hiihtäjän askel on ehkä jopa sirompi kuin omani, meikäläinen kun on tottunut runnomaan voimalla.

Schönbeck osaa rytmittää Storbacka ei. Se on faktan arvoinen tosiasia.

Julma-Juha

Luin eilen Juha Väätäisen kirjan. Luin sen myös tänään. Todennäkösesti luen sen myös huomenna. Helsingin EM kisojen 5000m ja 10000m loppuratkasut kelattu YouTubesta valehtelematta 50kertaa. "Bedrofd, Väätäinen, Bedford, Väätäinen",.. Joillain tavalla on alkanu kuuppa pehmetä Väätäisen teesejä lueskellessa, huomasin sen viimeistään siinä vaiheessa kun klo 21.20 astuin ulko-ovesta ulos lenkkarit jalassa. Oli pakottava tarve juosta. Rempasin puoltuntia rennon reippaasti, tehden matkalla 100m kiihdytyksiä joka askeleella kiihdyttäen. Helpotti kummasti. Päähän on tarttunu paljon viisauksia, näitä viisauksia on myös paljon pohdittu. "Juoksee aamulla kuin hullu ja juo illalla kuin sankari". Tätä ei tarttenu kauaa pohtia, omaksuin heti omakseni.

21 turhan tunnin vastakohta

Huaaa! Pitää jatkossa miettiä vähä järkevämpiä tapoja laittaa noita hpk:n merkintöjä tänne esille. Eihän tuosta saa hevonvittuakaan selvää. Hyvä esimerkki viikko höystettynä loppuviikonleirillä, jos olisin ollu kotona olisin vetäny loppuviikosta vielä lisää intervallereita ja tv kovan. Kuten tuosta jotenkin ehkä saa selville on viikon aikana tullu hakattua kolmeen eri otteeseen intervalleja, yksi kisa, ja kolme välimellania pinttiksellä. Eli aikatarkalleen 7 kovaa reeniä, jos oisin koko viikon ollu kotona niitä olis tullu tehtyä ehkä neljä, tuohon aikaan kokeiltiin ns. blokki harjottelua.

Kilometrejä kerty rontti sata. Suurin osa mettässä, missä juoksu on luonnellisestikkin huomattavasti rakempaan ku tiestöllä takominen. Metsässä ei oikein muita reenejä voi oikein tehdä kuin kehittäviä, tai rasittavia. Siksi rankkaa metäsässä nulkkaaminen on.

Akilles on tällähetkellä heikossa hapessa, näillä näkymin juoksen seuraavankerran ehkä neljän viikonpäästä, näin se on nähtävä. Kroonistumaan sitä ei saa päästää. On se jännä kun paikat hajoo sillon kun ei tee mitään. Onhan tämä kirjottelu aikamoista imagon luomista.

ote

	PK1	PK2	VK1	VK2	MK	LK	MUU	MET	YHT	Laji	KM	KLO	!	Kommentit			avg	max	p	v	l
ma 12.4.							:45		0:45	Hevosenhommat				mettähommia 2h,
ti 13.4.	:45	:03	0:04	:10					1:02	Juoksu	11.8			Intervallerit tiestöllä 4x4			141	181
							:30		0:30	Hevosenhommat				mettähommissa n.2h, otin kevyesti.
	:50	:02	:03	:12					1:07	Juoksu	13.2			Kotia päästyä vaihdoin vaatteet. Intervallerit sänkipellolla, melko upottavaa, paikotellen todella pehmeetä, mutta muuten kyllä aivan täydellinen metsäpolun korvaaja, paitsi raskaampi.. 4x4			139	181
						:10			0:10	KP				Päälle vattoja
ke 14.4.	:33								0:33	Juoksu	6			Päivä, kevyt verry.
	:28	:36	:12						1:16	Suunnistus	9.7			Illalla Paraisille. Yö reeni. 8km 1:15. hiljaa. Kohtuudella tuossavauhdissa tuli lipuke vastaan.			152
to 15.4.	:37	:03	:05	:15	:10				1:10	Suunnistus	8.2			Päivä. Panun, Topin ja Kinturi Sainion kanssa 4x 6-10min suunnistusvedot. Ekat kaks 30s lähtövälillä ja homma oli ihan pelkkää ryntäilyä, koukkasin vissiin 5min näissä. Vikat kaks vetoo sitten 1min lähtövälillä ja homma rauhottu ja krippiinty n. 15s. koukkua näissä. suun. 44min palautuksineen, yht 1:10.
	:11	:19	:23	:03					0:56	Suunnistus	7.6			ilta. Yö reeni isolla porukalla. Huomattavasti vaikeempi maasto kun viimekerralla. Koukkasin kerran aika isosti.
pe 16.4.	:16								0:16	Juoksu	2.5			Aamupäivällä koitin vähän käydä köpöttelemässä tiestöllä kun muut lähti reenaan. Ei vttu mihenkään, tulin heti pois kun ei napannu kävelyvauhdilla laahustaminen.			115
	:27								0:27	Juoksu	5			Illalla Petten ja Samun k. tiestöllä. Jouduin kyllä pakottaan itteni ulos, ja sama homma jatku juostessakin, pakottamalla eteenpäin.			133
la 17.4.	:30	:10		:20	:14				1:14	Suunnistuskisa	12.5			Siljarastit. 4.8km 33:55. Kulkemattomuus oli tosiasia, penkat piti kävellä/kontata. Kone kokoajan ihan punasella. 2-3min tyhmiä virheitä. SK:lla top. vitosessa kolme juoksijaa, loishtavaa!
	:20	:18	:15	:06					0:59	Suunnistus	7.5			Illalla yö reeni jätkäin k. 5km 47min.
su 18.4.	1:28	:51							2:19	Suunnistus	18			Litmasen ja Karon k. Miesten SM 1999 pitkänmatkan rata 15.7km. Oli yllättävän fressiä ja kevyesti sai rallatella avokallioilla jokka oli kyllä ihan baanaa. Riiman se pukkas. Puolenvälin paikkeilla tipuin ojaan, kävin täysin uppeluksissa, meinas tulla kylmä.
YHT	6:25	2:22	1:02	1:06	0:24	0:10	1:15	0:00	12:44		102			14 kpl			136	181

Liianpaljon asiaa.

Ei vittu mä kylä sanon, en tienny että hiihtäjät on ihan noin dillee sakkia! Jumalauta viikko pelkkää pk:ta. Ja miksi??? Siinä uskossa että jaksaa reenata joskus myöhemmin kovempaa, siis nimenomaan enemmän kovempaa. Ei vauhdillisesti kovempaa, vaan enemmän kovempaa. Eihän se johda mihenkään muuhunku että joskus myöhemmin pystyy harjotella enemmän kovempaa, eli oikeesti ei yhtään kovempaa, vaudillisesti. Homma junnaa paikallaan, ja mahdollinen kehitys tapahtuisi täten harppauksin, ei vankasti ja nousujohteisesti. Kusetetaan ittee ja tehdään helppoo määrää sillä verukkeella että "reenaan myöhemmin sitten kovempaa", (enemmän kovempaa.) TÄÄÄH??!!

Kyllähän se on siitä lähdettävä, että kehityksen on olta suoraviivasta ja rauhallista ja kokoajan jatkuvaa. Pisin aika minkä voi nousujohteisesti harjotella on kutakuinkin 9kk, sitten on kaivettava huippukunto esiin ja lyötävä näytöt tiskiin, taikka lenkkivaatteet nitojalla seinään kun ollaan montussa. Paskanjauhantaa on erilliset pk ja vk kaudet, sanon minä. Mikä tolkku on kehittää yhtä ominaisuutta kerralla kun voi kehittää useampaakin samaan aikaan, ja vieläpä sitten, että niiden kehittäminen tukee toisiaan.?? Totta munassa kovat reenit kehittää peruskestävyyttä ja päin vastoin, ne kulkee käsikädessä. Erilliset pk ja vk kaudethan on melkein sama-asia ku kusis lavuaariin ja paskantais pönttöön. Toki ymmärrän kisoihin herkistävän kauden, kisakauden ja ns. ylimenokauden, mutta kaikki aika niiden välillä pitää olla perusreeniä. Itse suhtaudun jopa hieman skeptisesti kisakauteenkin, se on liian riskialtista ruveta sovittaan huippukulkua johonki tiettyyn aikaan, ellei osaa hommiaan monen vuoden kokemuksen kautta. Parasta olisi jos olis aina tasasen kovassa tikissä, joka harjoitellessa vaan paranisi. Tämä tosin pitkällä aikavälillä johtaa monttuun ellei reagoi huippukunnon tulemiseen, sehän tulee joskus väkisin. Silloin on otettava rennosti ja nautittava kulusta, mutta ei saa ruveta rallattelemaan. Silloin pitkillä lenkeillä on himmattava, vaikka kulkisi miten, ja koviareenejä ja kisoja on osattava ottaa tarpeeksi vähän ohjelmaan.

Nua sauvvakävelyt ja muut vaellukset on ihan mukavia ajanvietto tapoja, mutta eihän ne mitään kehitä. Ellei sitten ole niin totaalisen paskassa kunnossa, että kävelykin hengästyttää. Sauvakävely ja vaeltaminen on hidasta, miksi kehittää hitautta? Itsekin nuorempana samoilin sauvojen kanssa perämettiä, korkeintaan alamäkiin otin juoksuaskelia, joskus muinoin yksi viikon pääreeni oli tämmöinen reilu 3h yksinäinen vaellus. Kyllähän ne sydäntä ja hiusverisuonistoo kasvattaa, mutta lihaksistolle ei tapahdu juuri mitään. Ja nimenomaan lihaksisto on se mikä sen työn loppupeleissä tekee. Eli aina juosten, pitkätkin reenit. Ellei ole sitten niin paskassa kunnossa että ei hyvällä askeleella jaksa juosta yli 15km lenkkiä. Juoksussa varsinkin on tärkeää että jalat saa lajinomasta reeniä, askel kehittyy talaudellisemmaksi, samoten juoksutekniikka. Erilliset juoksutekniikka harjoituksethan ovat täyttä huuhaata, joko se juoksutekniikka on, tai sitten ei.

Tästälähin on hiihtäjänkin viikossa vähintään kerran maukkaa..

Pitsaperjantai

Kyllähän sen nyt tollanen +130kg mcdonaldsin mätisäkkikin tajuaa että PK:ta tehdään sen takia että jaksetaan tehoja ja kilipailuja. Hiihto ja suunnistus nyt on vaan niin helvetin erilaisia lajeja että näkemyseroja löytyy asiaan jos toiseenkin. "Hiihtäjien tuntien keräilystä" oon kuullu suunnistajan useasti puhuvan. Mitä vittua. Tuntien keräilynä käsitän sauvakävelyn ja pitkät hiljaset maantiefillari rullailut. Tuommosia reenejä oon tehny lähinnä tehojen jälkeen. Huoltavina, paska-aineiden liikuttajina ja väsyneen lihaksen ensiapuna ja alkukesästä kivijalkaa valaessa. Ikänä en oo aamulla miettiny että "pitäis saada 18h kasaan tällä viikolla käynpä vielä sauvakävelemässä" Ei näin. Joka reenillä haetaan jotakin. Selailin tossa vanhaa hpk:ta kaudelta 2008-2009. Tässä nyt yks viikko.

19.5.-25.5. Tuolloin siis vielä lukiossa täyspäiväsesti.

Ma
lepo
JK. 0.30h verryt + loikkah. 1.00h + KP 0.30h

TI
PP 3.00h PK ala + JK 1.00h huoltava
lepo

KE
lepo
SK 2.30h suo huoltava

TO
lepo
JK o.30h + 10*20sek max. + JK 0.30h

PE
lepo
RH 2.30h PK ala (sis. 3*20min TT)

LA
PP 3.00h PK ala maantie
JK 2.00h PK ylä

SU
RH 2.30h PK ala (sis. 3*20min TT)
lepo

21h ja ei sekuntiakaan tehoja. Tälläkö tarkoitat tuntien keräilyä ja liian monipuolista neppailua? No jokatapauksessa tuossa kuussa tuli "neppailtua" liki 80h. Toukokuussa. Erittäin tärkeä reenijakso. PK pohjan valamista sitä varten että syksyllä jaksaa rellestää. Siis tehojen kanssa.

Juoksija tehdään juoksemalla, uimari uimalla ja hiihtäjä hiihtämällä. Eiku ei. Pari ekaa ehkä pitää paikkansa mutta hiihtäjän täytyy tehä muutakin ku hiihtää. Eihän se oo edes mahollista. Kesällä? Rullilla? Joku hurja täälläpäin sitäkin oli kokeillu 70-80 luvulla. Siis rullilla koko kesä, ei muita harjotusmuotoja. Kolmet rullat ja 5 paria sauvoja tuhoutu ja lankku ei luistanu talvella minnee. "Neppailijat" nauro partaansa. Mutta joo vaikkakin yritän kovasti puolustaa hiihtäjien harjoottelua. Luotan täysin ja sataprosenttisesti juoksuvalmentajaani suunnistajaan.

Tässä kohtaa tekee nyt mieli itkeä mun huonoa. No entiä mitä huonoa mut huonoahan tää nyt yleisesti ottaen on. Elämä on huonoa niin kauan ku ei tunnu siltä. Ja nyt ei tunnu miltään eli huonoa on. Alotetaa vaikka tolla kestävyysurheilun vitutuksella joka on ollu aika saatanan vahvaa viimiset kaks vuotta. Vuonna kakstuhatta ja seittämän luulin, uskoin, halusin, uskoin ja uskoin vahvasti että musta tulee hiihtäjä. Ammattilainen. Ha ha että naurattaa nyt. No tuli valmentaja joka on tehny samantyyppisestä kaverista maailman huippuhiihtäjän. Reenimäärät nous. Suksi ei liikahtanu. Tai liikahti muttei niin kun tolla panostuksella saattais luulla. SM kilpailut. Ihan päin honkia. Itku tuli. Kyyneleet. Keväällä yks hyvä hiihto. Valmentaja valo uskoa. Toinen kesä reenattiin vielä enemmän. Suksi kulki vielä vähemmän. Usko loppui. Ei itkua. Iso vitutus ympäri talven. Ei kiinnostanu. Henkisesti käsittämättömän rankkaa. Tänä keväänä reenasin koska se on kivaa. Armeijassa hiihto alkoi maistua ku ei päässykkää reenaamaa. Syksyllä pääsi. Oli toivoa paremmasta. Suksi kulki lapissa. Ehkä liikaakin. Kipeenä. Kipeenä. Ja kipeenä. Viime viikko joulukuun alun jälkeen eka viikko jolloin sain reenattua laadukkaasti. No ei musta ikinä mitään tuu. Kymenlaakson piirinmestaruuden voitan kymmenen vuoden päästä. Se riittää. Ja sitte toinen juttu. Yhteiskunta luo tällä hetkella käsittämättömän kovia paineita mua kohtaan. Kauheessa puristuksessa olen. Intin jälkeen? Töihin? Minne? Kouluun? Minne? Millon? Pääsykokeet? Mikä musta tulee isona? "entie saatana" niinku suunnistajalla useesti on tapana sanoa.

Kävin tänään lenkillä. Latu oli pehmyt. Väsyin siihen. Tais tulla jotain 3h. Huomenna jos pari reeniä. Aamulla suksilla tehoja, illalla jalalla vetoja! Tänään tarraantu lenkillä pesiin paikallinen yleisen sarjan kilpahiihtäjä. Tuli siinä sitte kaiken muun paskan ohella juttua ravinnosta. Sano syövänsä aina lenkin jälkeen Grandiosan pakastepitsan:

- Viikossa tulee yleensä vedettyä yks perhelörjä, pari normipitsaa ja ehkä pari slurgeria ja joka lenkin jälkee Grandiosa.
- Miks Grandiosa? Sellasta einespaskaa.
- Ne on hyviä. Niis on paljo mausteita.
- Mitä mausteita ???
- No niitä E220, E303 ja mitä niitä nyt onkaa.

Ei järin fiksu kaveri. No mitä muuta voi olettaa ku hiihtää ja vielä kilpaa..

Kävin myös kirjastossa ettimässä tulevaisuutta. Ei löytyny. Mukaan tarttu Juha Väätäisen ja Martti Vainion kirjat.

Hiihtelijä.

Joo tosiaan suunnistajakin on joutunu viimeaikoina tekemään suurimman osan harjotuksistaan suksilla. Lauvantaina 26km ja Sunnuntaina peräti 41km, koko viimeviikolle kerty pitkälti toistasataa kilometriä hiihtoo. 6,5km kirjasin hpk:hon juoksua, ja tämä yks juoksulenkki alkuviikosta, tiistainako se oli, sai aikaan akillesjänteen tulehduksen oikeeseen jalkaan. Että voi vittu, hiihtään pystyy mutta juosta ei. Lisäks on viikon pidelly pientä flunssaa, niin että ei tehoja ole uskaltanu ottaa ollenkaan. Elämä on siis tällähetkellä aika kituuttamista.

Eikä tua pk hiihtely muuta tee kun pidä läskit kurissa, näin se on nähtävä. Mahtavan rasva-aineen vaihdunnan kehittäminen on aivan turhaa, vittu, tehot ne on mikkä ratkasee. Ja niitä tehoreenejä varten on tehtävä tätä pk:ta jotta roppa jaksaa ne tehot. Näen siis pk:reenit pakollisena pahana tehoreenien viitoittamalla tielläni. Tätä ei ole hiihtäjä käsittäny, hullunkiilto silmissä painetaan pk:ta ja monipuolista neppailua tunteja keräille. Ilman minkäänlaista käsitystä siitä, että se pk harjoittelu ei ole itsetarkoitus. PK harjoittelu vain mahdollistaa todellisen harjoittelun. Kovan harjoittelun. En usko että hiihtäjä on koskaan tehnyt seitsemää kovaa harjoitusta kolmeen päivään, taikka 17 kovaa kahteen viikkoon. Minä olen, siksi kova olenkin (ollut).